Olipa kerran sosiaalisessa mediassa julkaistu tositarina. Se oli äärimmäisen koskettava ja vetosi ihmisten oikeudentajuun (sekä lompakkoon), joten se keräsi valtavan määrän huomiota, jakoja ja kommentteja.

Oli silti yksi ongelma. Tarina ei ollut totta.  

Lukemattomat ihmiset törmäsivät menneellä viikolla avustusyhdistys Apuna ry:n julkaisemaan kuvaan ja sen yhteydessä olevaan tekstiin, jossa kerrottiin vantaalaisen yläasteikäisen Pekan julmasta kiusaamisesta sekä sen myötä aiheutuneesta itsemurhasta. '

Toimittajien työn tuloksena selvisi myös, että rahat olivat todellisuudessa menneet rikoksista tuomitun keski-ikäisen miehen tilille. 

“Anteeksi Pekka” levisi kulovalkean tavoin ilman, että juuri kukaan kyseenalaisti viestin todenperäisyyttä. Ihmiset lahjoittivat omaisuudestaan hyvää hyvyyttään. 

Sitten esiin astui niin monesti parjattu perinteinen media ja ammattitoimittajat, jotka alkoivat ottaa tapauksesta selvää. Asioita alettiin tutkia ja faktoja tarkistaa, jolloin tarinan todenperäisyys alkoi murentua selvitys kerrallaan. 

Yksikään taho ei pystynyt vahvistamaan tapahtumia. Sen enempää Vantaan kuin Helsingin kaupungilla ei oltu tietoisia, että moista olisi tapahtunut heidän kouluissaan. Myös Apuna ry:n rahankeräysluvan puuttumisesta närkästyttiin. Tosin yhdistys ei ole väittänyt sellaista edes olevan, sillä he lähtökohtaisesti vain yhdistävät rahaa tarvitsevan sekä halukkaan lahjoittajan.  

Pekka-kusetukseen langenneiden ei ole syytä pistää päätä puskaan. 

Hommassa alkoi silti haista palaneen käry. 

Lopulta kampanjan omatoimisena copywriterina toiminut Pekan “äiti” murtui ja viestitti sähköpostitse Apuna ry:lle valehdelleensa. Yhdistyksen puheenjohtaja Heidi Jaarli välitti viestin Helsingin Sanomille.

”Mä pyydän anteeksi. Mä pyydän syvästi anteeksi. Mä olen valehdellut. Mä pyydän, jättäkää mun perhe rauhaan. Kannan vastuun kyllä, mutta älkää kiusatko mun perhettä. Nää ihmiset kenen tiliä oon käyttänyt on syyttömiä,” “äiti” kirjoitti Helsingin Sanomien mukaan.

“Äiti” vakuutti myös maksavansa kaikki rahat takaisin. Toimittajien työn tuloksena selvisi myös, että rahat olivat todellisuudessa menneet rikoksista tuomitun keski-ikäisen miehen tilille. 

Vetää mielen matalaksi, että tänä päivänä kuka tahansa voi suoltaa mitä tahansa, jonka on mahdollista kiiriä kulovalkean tavoin yleiseksi totuudeksi. Kyse ei ole pelkästään heikosta medialukutaidosta. Some vyöryttää kohinaa silmiemme eteen sellaisella vauhdilla, että oleellisen (tai todenperäisen) tunnistaminen on usein kirjaimellisesti epäinhimillinen vaade. 

Somessa paasaaminen ja yhdessä pöyristely on huomattavasti hauskempaa kuin tylsien faktojen tarkistaminen. 

Siksi myöskään Pekka-kusetukseen langenneiden ei ole syytä pistää päätä puskaan. 

Kaiken keskellä on surullista, joissain tapauksissa jopa vastenmielistä, kuinka omaa etuaan tavoittelevat henkilöt levittävät tietoisesti valheellista tietoa. Heillä on kullakin syynsä hamuta huomiotamme. Voimakkaista tunteista humaltuneina myös suomme sen heille. Somessa paasaaminen ja yhdessä pöyristely on huomattavasti hauskempaa kuin tylsien faktojen tarkistaminen. 

Valitettavasti Pekka on vain jäävuoren huippu. Some on tällä hetkelläkin täynnä väitettyjä totuuksia, joiden todenperäisyydestä ei ole tarvittavia takuita. 

Aikakautena, jolloin hyvä argumentti tai mehevä tarina on tutkittua tietoa suositumpi, tervehdin ilolla ja kunnioituksella asiansa osaavia ammattitoimittajia sekä lähdekritiikkiin nojaavaa journalismia.