Juuri korvanappiin saamani tiedon mukaan 83 prosenttia toimitusjohtajista odottaa firman CMO:n pystyvän vaikuttamaan olennaisesti siihen, pääseekö yritys myyntitavoitteisiinsa vai ei. Jos ponnistelut eivät sitten tuota toivottua tulosta, 37 prosenttia samoista toimareista sanoo, että ensimmäisenä lankulle kävelytetään samainen CMO.
Samaan aikaan käytävän toisessa päässä markkinointijohtajista viisi (!) prosenttia sanoo luottavansa vahvasti kykyynsä pystyä vaikuttamaan yrityksen isoihin linjoihin. 95 prosentilla luottamus siis horjuu enemmän tai vähemmän.
Suomeksi: markkinointijohtaja on kuin peura pitkissä valoissa, ja ratin takana toimari lyö tallaa pohjaan. Mailan puristamista ei vähennä se, että CMO:n nimikyltti on höllemmässä kuin kenelläkään muulla C-jengissä, ja jos yhteinen taival yltää 36-48 kuukauteen (keskiarvo), on CMO henkisen taskukellonsa ansainnut.
Luupin alla kyseisissä tutkimuksissa (mm. Gartner, Deloitte ja Wunderman Thompson) olivat USA:n Fortune 500 -yritykset, mutta uskon tulosten heijastavan vallitsevaa trendiä maista ja mannuista riippumatta. Ja tunnetusti: mitä isot edellä, sitä pienet ja keskisuuret perässä.
Se, että CMO:t (joihin sisällytän tässä kontekstissa kaikki tulosvastuulliset markkinoinnin ja viestinnän päällikkötason virkailijat) onnistuvat työssään, riippuu karrikoiden neljästä asiasta:
Kaikki kohdat luonnollisesti heiluttavat toinen toistaan, mutta viime kädessä tullaan substanssiin. Jos sitä ei ole, CMO ei osaa itsekään vaatia asioita, joita onnistuakseen tarvitsee: selkeitä tavoitteita, tarvittavia työkaluja ja työrauhaa.
Esimerkiksi markkinoinnin resurssointi (sekä mediahillot että tekijäpooli) on varsin simppeliä, jos liiketoiminnan tavoitteet ovat selkeät ja liiketoiminnan strategia ajan tasalla.
Silti isoissakin organisaatioissa markkinointibudjetti vedetään hihasta, ja kun aurinko menee pilveen, juustohöylä iskee ensimmäisenä markkinointiin. Ja totta hitossa iskee, pelkkä kuluerä se näissä olosuhteissa onkin.
Markkinoinnin resurssointi on varsin simppeliä, jos liiketoiminnan tavoitteet ovat selkeät ja liiketoiminnan strategia ajan tasalla.
Tämä kaikki on myös kulttuuriasia. Väitän, että merkittävä osa pk-yritysten omistajista ja toimitusjohtajista ei ymmärrä edelleenkään eikä alkuunkaan, kuinka kriittinen kilpailutekijä markkinointiviestintä tänä päivänä on, eikä osaa suhtautua (= investoida) siihen sinnepäinkään riittävällä vakavuudella.
Vaan ei auta itku markkinoilla. Ainoa lääke on se, että meidän markkinoinnin asiantuntijoiden on kasvettava vielä paljon laajemmin liiketoiminnan asiantuntijoiksi, yli lajirajojen. Vain sitä kautta opimme ymmärtämään, mistä kahvasta milloinkin pitää vetää.
Jos tuota ymmärrystä ei ole, siinäpä sitä päivät pitkät täytellään vuosikertomuksen sivuja dippadaalla, pähkäillään mainostoimiston kanssa sinisen sävyjä ja kuunnellaan myynnin kitinöitä jälleen yhdestä paskojen markkinointimateriaalien takia myttyyn menneestä diilistä.
Ei siis hurmaannuta markkinoinnin uusimmista kikkakolmosista. Hurmaannutaan siitä, millä kaikilla tavoilla voimmekaan yritystämme/asiakkaitamme, ja siinä sivussa itseämme, auttaa.
Lähde: www.perpetualtraffic.com (Jakso 412)
