Viime aikoina olen ymmärtänyt, että kenties LinkedInin käyttäjät haluavat päivittää ja lukea päivityksiä siitä, miten ihmiset laihduttavat, eroavat tai rakastuvat, saavat lapsia, käyvät festareilla, juovat siideriä terassilla tai suppailevat ilta-auringon kajossa.

Saatan siis olla hyvinkin väärässä sen aiemman uskomukseni kanssa, että ihmiset haluaisivat laillani pitää LinkedInin vapaana henkilökohtaisesta ajanvietteestä, humpasta ja hömpästä.

Ehkä olen ollut LinkedIn-ajatuksiltani vanhanaikainen ja jopa kaavoihin kangistunut.

Ehkä olen ollut LinkedIn-ajatuksiltani vanhanaikainen ja jopa kaavoihin kangistunut.

Erityisen harmilliseksi tämän henkilökohtaisen havainnon tekee se, että eräs suuresti arvostamani ja minua huomattavasti iäkkäämpi henkilö teki sen minulle hyvin selväksi omalla LinkedIn-läsnäolollaan. Kun Richard Branson julkaisi LinkedInissä kuvan, jossa hän suppailee yläruumis paljaana ja shortsit jalassa koiransa kanssa Karibialla, ylittyi ainakin minun mielessäni yksi kynnys. Siinä rikkoutui yhdenlainen tabu siitä, mitä LinkedInissä voi tai kannattaa postailla.

Kiitos "Rikun", LinkedIn ei ole minulle enää ikinä se sama kanava, jollaisena sen olen yli 17 vuotta nähnyt. Ja ehkä hyvä niin. On varmasti ihan tervetullutta tuulettaa ajatuksiaan ja uskomuksiaan aina välillä.

Toistaiseksi tämä havainto ja uusi todellisuus toki tuottaa tuskaa, mutta kenties minäkin uskallan kesän aikana päivitellä LinkedIniin palanutta nahkaa, uimareissuja, saunakaljoja tai jotakin muuta sellaista, jota olen aiemmin pitänyt LinkedIn-tabuna.

Eikä kai uusien parisuhteiden, lasten syntymän tai lomailun kuulukaan olla erillinen, irrallinen osa elämää. Siis sellainen, josta ei saisi ammatillisessa kontekstissa, ammatillisissa kanavissa tai ammatillisille verkostoille kertoa. Ihmiseltä ihmisille tapahtuvaan viestintään se LinkedInkin on rakennettu.

Kesää, arvon kansalaiset. Ollaan ihmisiä toisillemme.