Mainostoimisto Hansdotterin toimitusjohtaja Juuso Enala on tehnyt oikaisuvaatimuksen hiljattain päättyneestä markkinointikilpailutuksesta, jossa kilpailuttajana toimi uusi hyvinvointialue. Hyvinvointialueet ovat sote-uudistuksessa syntyneitä julkisoikeudellisia yhteisöjä.
Enala avasi oikaisuvaatimuksen taustoja MarkkinointiUutisille. Hän ei nimeä hyvinvointialuetta eikä kilpailutuksessa mukana olleita toimistoja.
Enalan mukaan hyvinvointialue kilpailutti nimen ja visuaalisen ilmeen suunnittelua. Laadun painoarvo oli 80 prosenttia ja hinnan 20. Hinta-kategoriassa oli neljä kohtaa, nimi, visuaalinen ilme sekä graafinen ohjeisto ja sen pohjalta erikseen tilattavat aineistot. Optiona pyydettiin brändikäsikirjan suunnittelua. Neljästä tarjoajasta kolme noudatti ohjetta ja hinnoitteli erikseen kaikki neljä osiota sekä option, kun taas yksi tarjoaja hinnoitteli nimen hintaan visuaalisen ilmeen veloituksetta. Kyseinen tarjoaja hinnoitteli erikseen graafisen ohjeiston, mutta sen tarjouksessa kaikki sovellukset sisältyivät hintaan.
Toisin sanoen yksi tarjoaja toimi väärin, minkä olisi pitänyt pudottaa toimisto pois kisasta. Julkisissa kilpailutuksissa veloituksettomuus ei ole mahdollista. Ja jos esimerkiksi visuaaliseen ilmeeseen kohdistuu nimen hinnoitteluun sisältyvää laskutettavaa työtä, tarjouksessa pitää eritellä, mikä osa brändinimen kustannuksesta oli siihen sisällytetyn visuaalisen ilmeen osuutta.
Ongelma tulikin siinä, ettei tarjoajaa tiputettu kisasta, vaan kilpailuttaja ilmoitti jälkikäteen, ettei brändinimen hintaa arvioida lainkaan. Näin väärin toiminut tarjoaja sai ison edun muihin tarjoajiin ja voitti lopulta koko kilpailutuksen.
– Tässä ärsyttää se, että me toimimme sääntöjen mukaan julkisissa kilpailutuksissa, mutta sitten meidät voidaan hylätä mistä tahansa muotoiluvirheestä. Olisi suotavaa, että kilpailuttajat lukisivat omat tarjouksensa kunnolla läpi ennen päätöksentekoa. Eikä se voi mennä niin, että aluksi annetaan tietyt ohjeet ja sitten sanotaan “ähäkutti, ei me tarvitakaan näitä tietoja”, Enala sanoo.
Tuloksen muuttaminen ei auttaisi Hansdotteria, joka ei olisi muutenkaan voittanut kilpailutusta.
– Soitin toiselle osallistujalle, jonka olisi pitänyt voittaa kilpailutus. Hekin sanoivat, että tämän ei olisi kuulunut mennä näin.
Julkinen keskustelu aiheesta on tärkeää, sillä kyse on kuitenkin veronmaksajien rahan käyttämisestä. Enalaa mietityttääkin, seuraako kukaan enää kilpailutuksen jälkeen, millaisia mahdollisia lisäkustannuksia hyvinvointialueelle tulee jälkikäteen, kun huomataan, että osa työstä ei kuulukaan voittavaan tarjoukseen.
– Kuka sitä valvoo? Yhtäkkiä hintaan voi tulla vaikkapa 7000 euroa lisää. Julkisella puolella tarvittaisiin tässä suhteessa läpinäkyvyyttä.
Hansdotterilla kaivattiin hyvinvointialueelta läpinäkyvyyttä heti kilpailutuksen päätyttyä. Enala pyysi organisaatiolta pisteytystä kolme kertaa, mutta sitä ei annettu.
– Sitten sanoin, että seuraavaksi pisteytystä pyytää juristi, niin saimme sen käsiimme.
Tosin pisteytyksestä puuttui olennaisia tietoja, joten tässäkin asiassa meneteltiin vähintäänkin huolimattomasti.
Enala epäilee, että epäammattimaisen kilpailutuksen syy on siinä, että kyseessä on vasta rakenteilla oleva organisaatio ja että kilpailutuksen järjestäjiin kuului monenlaista tahoa.
– Jos tämä on kilpailuttamisen ja osaamisen taso, verorahat eivät ole hyvissä käsissä. Tämä oli pieni markkinointiviestinnän kilpailutus, mutta kohta sotealueilla on käsissään 20 miljardia euroa, ja ne järjestävät miljoonien arvoisia IT-alan kilpailutuksia tai vastaavia
– Haluan kuitenkin sanoa, että 95 prosenttia julkisista kilpailutuksien järjestäjistä hoitaa hommansa hienosti. Kaupungit ja monet muut julkishallinnon toimijat tekevät erinomaista työtä, josta moni yksityinen toimija saisi ottaa mallia.
Oman harmituksen hyvinvointialueen tapaukseen tuo tietenkin myös kilpailutukseen käytetyn työajan menettäminen.
– Jos kaikki menee ohjeiden mukaan ja häviämme, siinä ei ole mitään ongelmaa, mutta tällaisessa tilanteessa työajan menettäminen tietenkin harmittaa. Tähänkin projektiin sai käyttää pari-kolme työpäivää, Enala päättää.
