Kuka meistä voi rehellisesti sanoa, ettei koskaan ole tirkistänyt vieruskaverin kokeeseen, piirtänyt lunttilappua käteensä, googlannut vastausta ristisanatehtävään, ripannut hyvää riffiä tai vilkuillut toisen toimiston ideoita luovuuden nimissä?

Nyt, kun generatiivinen tekoäly on liittynyt chattiin, en voi välttyä ajatukselta, että onko monella ollut kiire tuomita se, jottei itse paljastuisi luovaksi lainaajaksi? Mitä enemmän olen nimittäin tekoälyjen kanssa työskennellyt, sitä enemmän minusta on alkanut tuntua siltä, että ehkä ihmisen luovuus ei keskimäärin eroa juurikaan tekoälyn luovuudesta. Ja jos me ihmiset olemme – ehkä salaa –  ylpeitä siitä, kuinka ovelasti lainaamme toisiltamme, miksi emme antaisi koneen tehdä samaa?

Jo reilut 20 vuotta sitten elokuvaopinnoissani opetettiin, että kaikki tarinat on kerrottu; kyse on vain siitä, että oletko sinä kertonut oman versiosi. Vanhoista toimivista ideoista vaikutteiden ottamista ei käsikirjoittamisessa edes pidetä syntinä, kunhan sitä ei tee tökerösti. Tunnetuimpia esimerkkejä tästä taitaa olla Kurosawan Kätketty Linnake, joka Wikipedian mukaan on inspiroinut suuresti George Lucasia Star Warsin henkilöhahmoissa ja filmatisoinnissa.

Ja totta tosiaan: joka vuosi, kun katsomme Cannes Lionsin voittajakampanjoita ja pidämme niitä luovuuden huippuina, voimme pohtia, moniko niistä on lopulta vanhan idean lämmittelyä? Ja kuinka moni niistä päätyy meikattuna oman asiakkaan pöydälle, vieläpä idea jonkun toisen Cannesin case-videolla myyden.

Ehkä pidämme itseämme luovina neroina, mutta onko todellisuudessa suurin osa tuotoksistamme remixejä muiden menestystarinoista. Nothing personal, just business?

Se, näemmekö tulevaisuudessa tekoälyn päihittävän ihmisen luovuudessa ilman ihmisen apua, jää vielä nähtäväksi. Sillä vaikka tuorein tutkimus (katso esimerkiksi Naturessa Hubert ym. 2024) jo kertookin tekoälyn olevan ihmistä parempi luovassa ajattelussa, se vaatii kuitenkin edelleen ihmisen ohjastajaksi ja ideoiden arvostelijaksi. Kuinka kauan muutokseen tällä kehityksen tahdilla menee, sitä en uskalla kovin tarkkaan ennustaa.

Voi olla, että syksyllä tai kahden vuoden päästä. Tai sitten menee vielä kymmenen vuotta. Siihen asti, ja varmasti pidempäänkin, uskon ainakin luoville nörteille löytyvän lapioitavaa.

Kun seuraavan kerran ihailet jonkun luovaa työtä, mieti hetki, onko se oikeasti uutta vai vain taitavasti uudelleen keksittyä vanhaa. Ja jos koneet voivat tehdä sen, mitä mekin – ja paremmin  – onko meidän aika katsoa peiliin ja tunnustaa, että ehkä olemme vain onnistuneet luomaan oman kuvamme, ja on aika miettiä mikä muu on arvokasta? Rakkaus lajiin, se riittää taiteessa ja harrastuksessa.

Nothing personal, just business.