🔍 Suurennuslasilla merkityt jutut ovat pidempiä, taustoittavia ja päivittäisestä uutisoinnista poikkeavia artikkeleita.
Vuoden 2023 eduskuntavaalit saadaan paketoitua sunnuntaina. Erityisesti kolme suurinta puoluetta ovat menossa lähes tasatahtia kohti varsinaista äänestyspäivää.
MarkkinointiUutiset pyysi markkinointi- ja viestintäalan ammattilaisia kommentoimaan kuuden suurimman eduskuntapuolueen vaalimainosvideoita.
Mainoksia kommentoivat toimittaja ja viestintäasiantuntija Niko Peltokangas, PR- ja viestintäkonsultti Taru Tammikallio, Ivalo Creativen toimitusjohtaja Leena Komulainen, Smartclipin Suomen myyntijohtaja Aki Ronkainen, markkinoinnin yliopistotutkija Mika Skippari Jyväskylän yliopistosta ja videotuotantoyhtiö OneMinStoryn yrittäjä Antti Sipilä.
Niko Peltokangas: SDP luottaa pääministeri Sanna Marinin karismaan, vaikka muitakin tuttuja voi lavastetuilta vaalimessuilta bongata. Hallituskumppani Keskustan videon rinnalla pääministeripuolueella on hieman enemmän yritystä pois vitivalkoisesta esiintyjäkaartista. Marinin Instagramin vilahtaminen videolla ilahduttaa, onpa se sitten viittaus some-kohuihin tai ei.
Aki Ronkainen: Itse jäin kaipaamaan hieman yllätyksellisyyttä ja räväkkyyttä esimerkiksi musiikin, visujen ja leikkauksen avulla, joiden avulla video olisi ehkä jäänyt vielä paremmin mieleen ja erottunut muusta vaalimainonnasta. Video oli myös aika pitkä, mikä rajoittaa sen käyttöä ja toimivuutta muun muassa digitaalisissa kanavissa. Tekstitys oli hyvä lisäys!
Mika Skippari: Hyvin asiallinen ja asiapohjainen, huumorilinjalle ei ole lähdetty. Muistetaan kosiskella keskeisintä sidosryhmää, duunareita. Puoluejohtaja Marin keskeisessä roolissa, mikä ei suuremmin ihmetytä, kun puolue on viime vuodet vahvasti henkilöitynyt Marinin kautta. Moniarvoisuus tuodaan epäsuorasti esiin esiintyjien kautta. On monia etnisiä taustoja omaavia henkilöitä ja eri sukupolvien edustajia.
Antti Sipilä: Sanna Marinin aikana puolueen ja hänen oma kuvallinen viestintänsä ovat olleet virheettömiä ja niin on vaalimainoksessakin. SDP:n vaalimainoksen sosiaalidemokraattinen elokuvamaailma on täydellistä. Melko paksua henkilökultin rakentamista on kohtaus, jossa nuoret tytöt ihailevat Marinia Instagramissa. Antti Lindtmanin cameosta tulee flashbackina mieleen Marinin rooli SDP:n viime vaalien mainoksessa, bussinkuljettaja Rinteen taustapeilistä nähtynä.
Niko Peltokangas: Perussuomalaiset näyttää, että populistipuolueella on muita enemmän varaa revitellä myös vaalimainonnassa. Tarkoitus on selvästi samaan aikaan vedota huumorilla mahdollisiin kannattajiin ja ärsyttää kilpailijoita – ehkä jopa aiheuttaa vähän kohua. Puolue, jolla on varaa olla julkaisematta vaaliohjelmaa, on myös varaa nojata vaalimainonnassaan kieli poskessa tehtyyn huumoriin puoluejohdon puhuvien päiden sijaan.
Taru Tammikallio: Osasin odottaa, että luvassa on jotain erottuvaa ja sitä se oli. Niin erottuvaa, että videon puolivälissä piti tarkistaa vielä, katsonko nyt The Last Of Us -sarjan traileria, Matrixia vai vaalivideota. Videon lopussa sanottiin “hänellä oli teoria, joka voisi vielä muuttaa kaiken”, mutta tämä kyseinen teoria ei kyllä selvinnyt. Pisteet leffamaisuudesta ja erottautumisesta, mutta video jätti kyllä jälkeensä enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Leena Komulainen: Vahvaa fake news -henkeä ja ala-arvoista pelkoon ja turvattomuuden tunteeseen perustuvaa uhkakuvien maalailua. Vahvasti elokuvallisen tyylin tarkoitus lienee varmistaa, ettei mainonnan eettiseltä neuvostolta tule niin helposti sanomista.
Antti Sipilä: Hämmentävän dystopia-pläjäyksen traileri käyttää väkivalta- ja tieteiselokuvien kuvastoa. Traileri kertoo, että varsinaisessa myöhemmin tulevassa elokuvassa on kyse aikamatkasta, koska kaikki on pilalla 2030. Väkivaltainen kuvasto yhdistettynä kyyniseen kertoja-äänen tekee mainoksesta pelottavan ja uhkaavan. Kuvallinen korona-viittaus tulevaisuuden pakkorokotteen muodossa on yllättävä pitkälle vietyä propagandaa.
Tällaisen elokuvan toivoisi mieluummin näkevän jonkin pienpuolueen taustajoukkojen tekemänä kuin yhden suurimpien puolueiden tilaamana teoksena. Traileri sisältää poliittiselta viestiltään harkitsemattomia valintoja niin paljon, että pahoin aavistuksin odotan tulevaa elokuvaa. Kouluarvosana: Kuraattorin puhutteluun.
Taru Tammikallio: Repliikit olivat jopa hieman runollisia tai lorumaisia. Vaikka viesti yritti olla mahtipontinen “nyt luotsataan Suomi takaisin kotiin”, silti ei kuitenkaan ihan auennut, että miten tämä käytännössä toteutetaan, ja mitä tämä “takaisin kotiin” tarkoittaa. Loppukuvan “sydän on oikealla” slogan sai aikaan huvittuneen hymähdyksen, joten kai tässä plussan puolelle jäätiin.
Aki Ronkainen: Videon viestit ja visuaalisuus kulkivat hyvin käsi kädessä ja vahvistivat varmasti valitun konseptin, pääviestin ja teeman läpimenoa kohderyhmässä. Omaan makuun hieman yksipuolinen ja rauhaton kuvaus, ehkä äänimaailmasta tuli vähän levoton ja hektinen olo itselle. Olisin kaivannut lisää erottuvaa tunnelmaa ja tunnetta! Tekstityksestä plussaa ja Kokoomuksen brändin kyllä tunnisti videosta.
Mika Skippari: Pääosissa puolueen kärkiehdokkaat, tavalliset kansalaiset loistavat poissaolollaan. Painostava tunnelma, kun kellot tikittävät ja juoksevat kovaa vauhtia eteenpäin, mitä tällä kellojen juoksutuksella halutaan viestiä? Asiasisällössä vain yksi viesti: talous kuntoon, velkaantuminen seis. Mitään lääkettä tähän ei tosin tarjota. ”Sydän on oikealla” on ihan näppärä slogan. Tosin sydämellisyys tästä videosta kyllä puuttuu lähes täysin.
Antti Sipilä: Tyylikkään tv-mainoksen muotoa kantava kokoomuksen mainos luo arvoa yleisölleen avaamalla ”Nyt on oikea aika ” – slogania runomitassa. Plussaa tulee mainoksen editoinnista ja äänisuunnittelusta, joiden avulla mainos nousee elokuvallisesti toimivaksi, vaikka kellojen ärsyttävä orkesteri peittääkin hieman alussa olevien poliitikkojen puheita, ja he jäävät rooliltaan prologin pitäjiksi.
Petteri Orpo onnistuu hänelle pedatussa lähikuvassa lausumaan mainoksen avainrepliikin formaattiin sopivalla jämeryydellä. Silotellun tuntuinen tuotanto saattaa aiheuttaa epäaitouden tunteita osalle yleisöstä.
Niko Peltokangas: Tuttuja kasvoja löytyy, ja on hyvä valinta tuoda suosittu puolustusministeri Antti Kaikkonen esiin mielipiteitä jakavan valtiovarainministeri Annika Saarikon rinnalla. Kuvauslokaatioiden perusteella vastuu koko Suomesta painottuu kaupunkien ulkopuolelle, sillä ulkokuvissa ei urbaania maisemaa näe. Napakka video osunee kohderyhmään.
Taru Tammikallio: Kun kuulin toisen kerran “eteenpäin”, teki mieli lopettaa videon katsominen, koska tiesin jo mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Mielestäni mitä tahansa sisältöä tehdessä katsojalle tulisi antaa hyvä syy kuluttaa sisältö loppuun. Nyt sitä syytä ei ollut, koska videon “pointti” paljastettiin heti alussa. Nyt tiedän, että Keskusta haluaa mennä “eteenpäin”, mutta en edelleenkään tiedä, mitä se käytännössä tarkoittaa, eli myös konkretia puuttuu. No, mutta ei siinä, eteenpäin!
Leena Komulainen: Reipas yhdessä tekemisen meininki. Hyvin kiteytetty viesti, jota sovelletaan tarinassa monipuolisesti ja helposti ymmärrettävästi. Suomen lipun nostaminen lopussa oli vähän turha ja imelä lisä kokonaisuuteen.
Mika Skippari: Ydinviesti hyvin selkeä – eteenpäin. Samalla viestin asiasisältö on melko tyhjänpäiväinen. Jätetään täysin katsojan tulkittavaksi, missä asiassa mennään eteenpäin ja kuka tässä nyt menee eteenpäin. Toisaalta tämä on tarttuva slogan, hyvää meemi-ainesta. Ei ihan selvää ole, kenelle viesti ensisijaisesti on kohdistettu. Omalle puolueväelle vai yleisesti suomalaisille? Mennäänkö eteenpäin puolueena vai viedäänkö eteenpäin Suomea? Selkeästi eniten huumoria ja tiettyä itseironiaa, erityisesti eteenpäin -sloganin kautta.
Leena Komulainen: Tyylikäs kuvakerronta. Yhteen filmiin on kuitenkin mahdutettu aika paljon asiaa, joka yhdessä hiukan löysän spiikin kanssa aiheuttaa riskin siihen, ettei mikään kokonaisuuden viesteistä jää mieleen.
Aki Ronkainen: Vihreiden brändin näköinen ja oloinen mainos. Tunnelma oli rauhallinen ja seesteinen, jonka takia videota oli helppo ja miellyttävä seurata. Selkeät pääviestit ja teemat, joita oli saatu useampi leikattua mukaan, ja ne oli esitetty selkeästi 30 sekunnissa. Tekstitys oli plussaa, joka mahdollistaa kyseinen aineiston monipuolisen käytön ja levityksen esimerkiksi online-mainonnassa.
Mika Skippari: Puolueen ydinarvot tuodaan hyvin esille, kuvataan muun muassa luontoa videon alkupäässä. Samoin ilmastonmuutos on vahviten esillä verrattuna muiden puolueiden videoihin. Asiapitoinen ja vakava. Tuodaan esiin huolia. Ehkä liikaakin faktatietoa, joka vilisee silmissä. Pitää katsoa monta kertaa, että sisäistää kaikki viestit.
Antti Sipilä: Mainoksella on tarinallinen idea. Alku hämmentää tahallisesti, koska ”Suomi on onnellinen maa” – on tietysti kaikille jollain tapaa ristiriitainen lausunto. Käänne sen suhteen tuleekin odotettavasti. Ristiriitaa ei kuitenkaan hyödynnetä kovin rohkeasti mainoksessa. Mainoksen fiilis on elokuvallinen, ja toteutukseen on panostettu taiteellisesti.
Tekstin ristiriita ja kuvaston positiivisuus sekoittuvat hiukan oudosti, mutta tunnelmaa on osattu luoda ja mainos jää omista haasteistaankin johtuen mieleen hiukan häiritsemään ajatuksia.
Niko Peltokangas: Vasemmistoliiton videolla on niin paljon pituutta ja asiaa, että kokonaisuus hukkuu yksityiskohtiin. Video on vähän kuin ylipitkä versio Vihreiden videosta, joka puolestaan on tynkäversio siitä, mitä Vasemmistoliitto yritti. Käsikirjoituksessa sekoitetaan kivasti teemoja: sairaalasängyn äärellä puhutaan ilmastonmuutoksesta ja teollisuuslaitoksessa sote-palveluista.
Alku sortuu ikävästi poliittisen viestinnän imelimpään kliseeseen, kun pikkulapsi puhuu isältä kuulemaansa politiikkaa.
Taru Tammikallio: Kun pieni tyttö sanoi videon alussa, että “mun isi sanoo aina, että kaikilla pitäisi olla mahdollisuus kouluttautua ja että koulutukseen pitäisi panostaa tulevaisuudessakin”, teki mieli alkaa vetistelemään. Eli ainakin minun tunteisiin se onnistui vetoamaan. Hienoa oli myös, että ääneen päästettiin muitakin kuin puolueen puheenjohtaja ja että videossa nostettiin esiin eri ikäisiä ihmisiä. Tässä videossa oli mielestäni tähänastisista myös paras kuvaus ja leikkaus.
Leena Komulainen: Äänen antaminen kohderyhmälle on samastumisen kannalta fiksua. Tähän filmiin on rakennettu dialogia puolueen ja kansan välillä, mikä erottaa lopputuloksen kilpailijoiden filmeistä.
Aki Ronkainen: Videossa oli paljon hyviä ja tärkeitä aiheita, mutta ne olivat kerrottu aivan liian pitkästi ja hidastempoisesti. Olisin kaivannut videoon selkeämpää ja mukaansatempaavampaa rytmiä. Nyt videota on haastava hyödyntää monessakaan eri paikassa tai mediassa, ja se oli aika tylsä. Englanninkielisestä tekstityksestä ja kohderyhmän huomioimisesta erityismaininta.
