Jos firmalla on meininki säilyä hengissä pitkässä juoksussa, on pakko löytää aikaa kehittämiseen. Olipa kehittäminen sitten systemaattista strategiatyötä, post-it-lappujen rivi pöydän kulmalla tai jotain siltä väliltä, sitä on tehtävä. 

Jokainen fiksu yritys ymmärtää sen ja varaa hommaan aikaa ja rahaa, vaikka miten olisi turpa täynnä muuta askaretta. Fiksut yritykset tietävät myös sen, että kehittäminen on pitkäjänteistä touhua ja että monet pähkäilyt muuttuvat lihaksi ja vereksi mahdollisesti vasta vuosien päästä. 

Millä tavalla markkinoinnin ja viestinnän kehittäminen sitten on erilaista kuin muu liiketoiminnan kehittäminen? Paljastan suuren salaisuuden: ei millään tavalla. 

Naulataan tavoitteet, luodaan strategia tavoitteisiin pääsemiseksi ja päätetään toimenpiteet, mittarit, aikataulu ja budjetti. Sen jälkeen aletaan tehdä eikä kuvitella, että valmista tulee heti huomenna.

Kun tullaan markkinoinnin ja viestinnän kehittämiseen, tuntuu kaikki logiikka katoavan. Edes maalaisjärki – joka yleensä viimeistään auttaa perustervepäistä päättäjää osumaan toimissaan edes sinnepäin – ei tunnu pelastavan, kun pöydällä ovat markkinointiviestinnälliset asiat.    

Seuraavaksi suusta loikkiikin seuraavanlaisia sammakoita: 

"Kanava X ei ole toiminut enää pitkään aikaa, vaan ei olla uskallettu jäädä poiskaan" 

"Ei meidän asiakkaat ole siellä" (vaikka kaikki muut maailman ihmiset ovat) 

"Enhän minä itsekään ole kanavassa X"

"Meidän toimialalla markkinointiin on perinteisesti käytetty 0,X prosenttia liikevaihdosta"

"Ajattelimme, että meidän tuote myy itse itsensä" (ei vielä ole tapahtunut)

"Otimme veljenpojan hoitamaan sosiaalista mediaa, se kun somettaa muutenkin" 

Näin seitsemän vuoden kokemuksella voin kertoa ihan tarkkaan, mikä porukka saa markkinointinsa toimimaan ja mikä porukka ei saa. Ensimmäinen on se joukko, joka suhtautuu markkinointiinsa pitkäjänteisellä otteella ja jonka voi kuulla loihtivan lausuman lauseita kuten ”Ymmärrän, että vuosi on näissä hommissa lyhyt aika”. 

Jälkimmäisellä joukolla markkinointianturit alkavat hälyttää, kun rapa on jo uikkarissa. Yleensä herääminen liittyy siihen, että myynti sakkaa, ja markkinoinnin tehtävä on korjata tilanne. Välittömästi. Strategista suunnittelua on se, että varataan paniikissa mainostilaa ensimmäisenä mieleen tulevasta aviisista/kanavasta.

Yleensä herääminen liittyy siihen, että myynti sakkaa, ja markkinoinnin tehtävä on korjata tilanne. Välittömästi.

Ja jottei kirjoittajan (kiistämätön) puolueellisuus romuttaisi viestin ydintä, suhtautuminen markkinointiviestintään jatkuvana ”lite bättre” -tekemisenä, jota liiketoiminnan tavoitteista kumpuava mittaristo ohjaa, näkyy näillä yrityksillä positiivisesti myös tuloksessa. Näin on tilanne käytännössä aina.   

Markkinointiviestintä tai siihen panostaminen järkevällä resurssilla ei kiinnosta, koska markkinointiviestinnän roolia ei ymmärretä liiketoiminnan kasvattamisessa. Jos mietitään kasvun esteitä, markkinointiviestintä liittyy lähes jokaiseen alla olevaan kohtaan:

- Meitä ei tunneta 

- Ei tule liidejä 

- Liideistä ei tule kauppaa 

- Kilpailu on kuristanut katteen 

- Ei löydetä osaajia 

- Henkilöstön vaihtuvuus on iso 

- Päämiehet vaihtuvat 

- Emme osaa viestiä vastuullisuudesta ja häviämme kauppaa sen takia

- Yrityksen arvoja ei tiedä edes oma porukka 

- Myynti ei saa päättäjiä kiinni 

Markkinointiviestinnän työkalupakista löytyy apu jokaiseen kohtaan.

Me härmäläiset alan toimijat tapaamme vinkua, että Ruotsissa firmat investoivat markkinointiin ja viestintään moninkertaisesti meihin verrattuna. Keskustelu ei koskaan yllä siihen, mihin ruotsalaiset rahat käyttävät.

Me härmäläiset alan toimijat tapaamme vinkua, että Ruotsissa firmat investoivat markkinointiin ja viestintään moninkertaisesti meihin verrattuna. Keskustelu ei koskaan yllä siihen, mihin ruotsalaiset rahat käyttävät.

Eivät ruotsalaiset osta simona mainoksia sieltä täältä (toki ostavat enemmän kuin suomalaiset vastinparinsa), vaan he ymmärtävät markkinoinnin ja viestinnän roolin kriittisenä osana liiketoiminnan kehittämistä. Tähän löytyy selittäviä tekijöitä historiasta, mutta ei mennä nyt sinne. 

Jenkeistä nyt puhumattakaan. Amerikanserkut syytävät markkinointiin valtavan määrän taaloja (pk-yritykset keskimäärin 7-8 prosenttia liikevaihdosta, vaihteluvälin ollessa toki valtava). Tähän on syynsä.   

Prosentteja tai euroja on kuitenkin turha tuijottaa. Meidän pitää lähteä liikkeelle siitä, että yrityksen johdon pitäisi suhtautua markkinointiin investointina eikä kulueränä. Silloin ei itketä joka kerta, kun markkinointitoimisto laittaa laskun.