🔍 Suurennuslasilla merkityt jutut ovat pidempiä, taustoittavia ja päivittäisestä uutisoinnista poikkeavia artikkeleita.
Iittala julkisti alkuviikosta mittavan brändiuudistuksen, joka ei luultavasti ole voinut jäädä huomaamatta keneltäkään sosiaalista mediaa edes pintapuolisesti seuraavalta suomalaiselta. Ikoninen brändi päätti muuttaa muun muassa täydellisesti logonsa, mikä johti siihen, että tuhannet Aalto-maljakoidensa ja Kartio-lasiensa i-tarrojen irtoamista varjelleet suomalaiset ovat olleet pääosin pöyristyneitä.
Uudistus on herättänyt tunteita myös markkinointialalla, joskin keskustelu on pääosin hieman analyyttisempaa kuin tavallisten kuluttajien keskuudessa. Vaan kyllä moni alan ihminenkin kertoo olevansa huolissaan myös niistä pikkupikkutarroista.
Juli Livingin kampanjapäällikkö Sanna Lyytinen kertoo Linkedin-päivityksessään kannattavansa uudistumista ja rohkeutta, mutta summaa monen markkinoijan päällimmäiset ajatukset, kun hän pohtii, miksi Iittala päätyi tähän ratkaisuun:
”Mulla on tosi ristiriitaiset fiilikset Iittalan brändiuudistuksesta. Herran jestas, että on suorastaan hullunrohkeaa uudistaa tällainen koko kansan rakastama brändi, sen logo, sen ikoninen väri ja tyyli! Jos olisin Iittalan markkinoinnissa nyt töissä, olisi peffa kyl melkoisessa hiessä.”
Markkinointialan ihmisten somekanavissa nouseekin esille varsinaisen teknisen toteutuksen sijaan pikemminkin se riski, jonka Iittala ottaa ravistellessaan brändiään näin rajusti. Uudistus kyllä kerää myös kiitosta rohkeudesta, mutta yleinen vire keskustelussa vaikuttaa olevan se, että Iittalan kohdalla puhutaan jo niin vakiintuneesta ja ajattomasta brändistä, että uudistuksen pelätään vaikuttavan enemmän negatiivisesti kuin positiivisesti.
Jotkut ottavat vertailukohdaksi esimerkiksi Coca-colan, jonka brändi ja logo ovat kyllä kokeneet vuosikymmenien aikana myös jonkin verran muutoksia, mutta jonka yli sadan vuoden takainen logo on edelleen tunnistettava tänä päivänä.
Toisaalta keskusteluissa muistutetaan, että uudistusta ei olekaan luultavasti tehty Iittalan nykyisiä faneja ajatellen vaan täysin uusia yleisöjä silmällä pitäen – sellaisia, joille brändi ei ole palanut verkkokalvoille, kuten meille suomalaisille.
Ossi Ahto pohtiikin erityisesti sitä, miten uudistus otetaan vastaan eri ikäluokissa kotimaassa:
”Joka tapauksessa, uudistus on räväkkä ja saa huomiota. Se todennäköisesti on huomattavasti kiinnostavampi nuorille, kuin #vainkeskiluokka -kohderyhmälle ikonina pidetty edellinen ilme. Kysymys lienee, onko uudella ilmeellä minkäänlaista vaikutusta oletetusti isoon vanhempaan ja varakkaaseen keskiluokka-kohderyhmään. Jos ei, se lienee hyvä veto.”
Brändiuudistukseen liittyvät riskit siis puhuttavat enemmän kuin varsinainen uusi logo ja fontti, mutta monet markkinoijat päätyvät arvioimaan myös luovaa toteutusta. Logossa olevan fontin välistys puhuttaa, ja fontit itsessään herättävät tietysti aina pulinaa puolesta ja vastaan. Joissain keskusteluissa logon ”tupla-t”:n kerrotaan luovan erityyppisiä mielikuvia ja mielleyhtymiä Kiinaan, mikä ei tässä maailmantilanteessa ole välttämättä positiivinen asia.
Esimerkiksi art director Tiina Ilmavirta Design Washilta pohtii logoa, joka ei kuitenkaan saa Ilmavirralta ainakaan suoraa kiitosta:
”Iittalan uusi logo laittoi pakan sekaisin. Häiritsevä kirjainvälistys, silmiinpistävä väriyhdistelmä ja takorautafontti vaatii totuttelemista.
Vaikken ole uuden logon fani, ymmärrän tämän tyylin, kun katsoin suunnittelijan muita töitä, jotka on hyvin omaleimaisia ja kansainvälisiäkin. Kun tietää ja tuntee graafisen suunnittelun vakiintuneet käytänteet ja säännöt, lähdetään niitä tarkoituksenmukaisesti rikkomaan. Sitä tässä logossa on selkeästi tehty.
On todella rohkeaa tehdä tämänkaltainen uudistus. Pisteet siitä Iittalalle, että uskalletaan!
Niin tai näin, oikein tai väärin, ei keskustelu Iittalan brändiuudistuksesta luultavasti jää tähän.
