Muutaman viime vuoden sisään on mahtunut kaksi poikkeuksellista ja laajaa kriisiä, jotka ovat haastaneet organisaatioiden viestinnän.
Ensin maailmanlaajuinen koronapandemia ja tämän jälkeen Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat kyllä asioita, jotka ovat olleet teoriassa kuviteltavissa ja siten varauduttavissa myös viestinnällisesti, mutta kaikkein todennäköisimpiin skenaarioihin ne tuskin ovat missään organisaatiossa kuuluneet.
– Nämä ovat ministeriön näkökulmasta megakriisejä. Pandemian aikana jouduttiin tekemään vaikeita päätöksiä, ja nyt maailmantilanne on suurin haaste. Valtavasti tulee nyt vastaan tilanteita, joihin on vaikea varautua, työ- ja elinkeinoministeriön viestintäjohtaja Matti Hirvola toteaa.
"Se ei ole mitään salatiedettä."
Hirvola korostaa kriisiviestinnän osalta organisaation protokollan merkitystä. Sitä noudattamalla kurssi pysyy hänen mukaansa suorassa vaikeassakin tilanteessa.
– Kriisiviestintää aika usein mystifioidaan, mutta se ei ole mitään salatiedettä. Sitä pitää vain toteuttaa systemaattisesti.
– Kriisin jälkihoidossakin pitää katsoa, onko prosessi mennyt oikein. Mikäli kriisi päättyi onnellisesti, mutta vastoin sovittua prosessia, on kriisiviestintä organisaation näkökulmasta kuitenkin epäonnistunut, Hirvola toteaa.
Yksi tämän päivän selkeä viestinnällinen haaste on sosiaalinen media, joka on tehnyt Hirvolan mukaan mediaympäristöstä raadollisemman. Otsikot ovat raflaavampia ja kohuja haetaan myös sieltä, missä niitä ei välttämättä ole.
– Viranomainen ei saa mennä mukaan pyörteeseen, vaan on pystyttävä toimimaan tasapainoisesti, Hirvola muistuttaa.
– Sosiaalisessa mediassa näkyy myös polarisaatiota, joka on yksi kriisejä synnyttävä tekijä. Tästä syntyneet kriisit ovat usein päiväperhosia, mutta taustalla vaikuttavat kuitenkin aidot ilmiöt.
"Riskiarviointeja on tehty."
Seuraavaksi suureksi haasteeksi on nousemassa tekoälyn avulla tehtävä informaatiovaikuttaminen ja deep fake -sisällöt.
– Riskiarviointeja on meilläkin ministeriössä näiden osalta tehty. En kuitenkaan näe, että uudet teknologiat muuttaisivat hirveästi protokollaa, Hirvola uskoo.
Työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonala työllistää tänä päivänä toistakymmentä tuhatta ihmistä. Hirvola muistuttaa, että mitä suurempi organisaatio on, sitä vaikeampaa on pitää kriisiviestintä koherenttina. Se vaatiikin jatkuvaa harjoittelua.
Osana hallituksen säästötoimenpiteitä monessa julkishallinnon organisaatiossa ollaan muutosneuvottelujen äärellä. Viestintä ei suinkaan ole vähennyksiltä turvassa oleva saareke.
Hirvola ei näe, että kriisiviestintä olisi varsinaisesti osa-alue, johon voisi kohdistaa kovin suuria säästöjä, mutta muuten organisaatioiden viestinnän on vain kyettävä sopeutumaan.
– Resursseja pitää sitten kohdentaa entistä tehokkaammin, ja tulevaisuudessa koko työkalupakki on käytössä ehkä nykyistä harvemmissa tilanteissa. Nämä ovat tietysti strategisia valintoja, joista viestintä ei yksinään päätä, Hirvola sanoo.
