Suomalaiset ovat ahkeraa teatterikansaa. Ennen pandemiaa teatteria kävi katsomassa noin neljä miljoonaa ihmistä vuodessa. Salit ovat jälleen täyttymässä, sillä viime vuonna luku oli jo noin kolme miljoonaa.
Suuri tamperelainen fani-ilmiö syntyi Vuonna 85 -musikaalin myötä.
Teatterikriitikot antoivat musikaalille ensi-illassa murska-arviot, mutta siitä tulikin kaikkien aikojen suosituin kotimainen musikaali: sen näki 250 000 katsojaa.
Ahkerin katsoja kävi katsomassa Vuonna 85 -musikaalin 127 kertaa.
Katsomossa nähtiin valtavasti ensikertalaisia. Oli miesporukoita, oli manserockin ystäviä, oli musikaalien ystäviä.
Ja oli myös musikaalifaneja. Sellaisen tunnisti teeman mukaisesta asusta ja siitä, että käyntikertoja kertyi. Ahkerin istui katsomossa lähes joka toisessa näytöksessä ja kävi siis katsomassa musikaalin 127 kertaa. Ilmiöön kuului myös osallistuminen teatterin järjestämiin Kasaribileisiin sekä meet & greet -tapahtumiin. Oheistuotteet huiveista käsiohjelmiin olivat kysyttyjä. Hienointa kaikessa oli, että ilmiön rakensivat fanit itse – kyseessä oli siis se alussa mainitsemani puskaradio. Teatteri oli mukana peesaamassa ja mahdollistamassa.
Manserock-musikaalin ensi-illasta on kohta 20 vuotta. Mutta fanit jäivät, ja matkan varrella mukaan on tullut uusiakin. Teatterilla heidät jo tunnistetaan ja fanit pitävät teatteriin yhteyttä myös somessa.
Fanien läsnäolo ja mukana eläminen tuntuu turvalliselta – ja on tärkeää word-of-mouth-markkinointia teatterille.
Yksi näistä alkuperäisistä Vuonna 85 -musikaalin faneista pitää yllä teatterin nimestä inspiroitunutta Instagram-tiliä Työviksen tyttö. Hän tekee teatteriaiheista videosarjaa Katsomosta kulisseihin. Työviksen tyttö kävi viime vuonna teatterissa 134 kertaa. Hän kertoo, että vuosi oli poikkeuksellinen, sillä yleensä käyntikertoja tulee vuosittain kuutisenkymmentä.
Teatterilaisia myös muistetaan. Saamme jouluisin valtavalla vaivalla rakennetun piparkakkutalon, joka sopii tuolloin ohjelmistossa olevan näytelmän teemaan. Yhtenä jouluna se oli piparinen Kinky Bootsin kenkätehdas, toisena Momentum 1900 -musikaalin Eiffel-torni.
Fanien läsnäolo ja mukana eläminen tuntuu turvalliselta – ja on tärkeää word-of-mouth-markkinointia teatterille. Se luo pysyvyyttä teatterissa, jossa jokainen ensi-ilta on uutuus ja teos olemassa vain hetkellisesti.
Sari Anderssonin sydän sykkii vahvasti kulttuurille. Hän on työskennellyt teatterin ja tapahtumien markkinoinnin ja viestinnän parissa yli 20 vuotta. Sari haastaa etsimään uusia näkökulmia kulttuuri- ja tapahtuma-alan markkinointiin rohkeasti, luovasti ja kekseliäästi.
