Lomat lusittu. Nyt alkaa taas harmaa arki.

Joka vuosi Suomi pysähtyy juhannuksesta elokuun puoliväliin – tai herää eloon, katsontakannasta riippuen. Minulta kysytään usein, milloin pidämme kesälomamme Singaporessa. Se on sympaattinen kysymys, sillä ajatus kollektiivisesta nollauskuukaudesta on korostuneen suomalainen.

Meillä suomalaisilla on alitajuisia konsepteja, joiden kautta jäsennämme maailmaa. Eräs näistä on loman vastakohta, arki. 

Konsepti lienee peruja luterilaisesta historiastamme ja jumalaa pelkäävästä nöyrästä työmoraalistamme. Arki on Suomessa syvempi käsite kuin jokapäiväinen elämä. Arki on harmaa. Arki on märkä rätti. Arki on vaatimattomuutta. Arki on tavallisuutta. Arki on juhlan (ja kaiken erityisen) vastakohta.

Puhutellaksemme rajojemme ulkopuolella meidän pitää kehdata tarjota asioita, jotka meistä tuntuvat hieman ökyltä.

Arkisuus on arvo. Kehumme mielellämme olevamme sellaisia tavallisia tallukoita. Vielä sukupolvi sitten hienoin asia, jota ihmisestä saattoi maahanlaskijaisissa sanoa, oli: “Hän oli sellainen hiljainen puurtaja, arjen ahertaja”.

Sanaa ‘arki’ ei esiinny vastaavalla arvolatauksella esimerkiksi englannin kielessä.

Arki on kuitenkin Suomessa myyvä konsepti. Sana esiintyy huomattavan usein mainoskielessä (alapa seuraamaan).

Valion Hyvä suomalainen Arki -tuoteperhe iskee psyykeemme ytimeen: 1. Tämä tuote on hyvä, ei liian pramea. 2. Se on kotimainen eli rehti. 3. Se on arkinen. 

Tämä tuoteperhe puhuttelee minuakin. Mutta miten arkijuusto käännettäisiin englanniksi? Mundane cheese? Monday to Friday cheese? Basic cheese? Daily grind cheese? Suomessa on järkeenkäypä idea yhdistää ajatus peruspuurtamisesta markkinoinnin konsepteihin. Olemme sinut sen kanssa. Se lienee yksi syy, miksi olemme maailman onnellisin kansa.

Se, mikä Suomessa nähdään ökynä, on muualla monesti vain laadusta tinkimätöntä.

Arvomaailmassamme asioiden tulee olla “ihan hyviä”, kolme tähteä, kouluarvosanoilla 8+, keskiverto. Ei paras, muttei kauhean huonokaan. 

Arkisuus on vahvuutemme. Siitä ammentaa myös design-historiamme Artekista Marimekkoon. Arkisuutemme voi kuitenkin olla myös kompastuskivemme – etenkin, jos emme sitä itse näe.

Me nimittäin vierastamme kaikkea, joka on yli kolme tähteä. Neljä tähteä on jo enemmän kuin itsensä hemmottelua. Viisi tähteä on pröystäilyä ja ökyä, hyveellisen arjen vastavoimaa. Viiden tähden hotellia saa selitellä, samoin luksusautoa – aivan kuten taksilla matkustamistakin.

Mutta se, mikä Suomessa nähdään ökynä, on muualla monesti vain laadusta tinkimätöntä. Tavallisuus ei ole arvovalinta etenkään osissa Aasiaa. Tavallisuuteen ei lähtökohtaisesti tähdätä. Siihen tyydytään olosuhteiden pakosta. Liian hienoa ei tarvitse varoa, saatika selitellä.

Siksi niin kansainvälisillä areenoilla kuin matkailualalla meidän tulee olla selvillä siitä, millaista laatutasoa missäkin odotetaan tuotteilta, kokemuksilta ja palveluilta. Puhutellaksemme rajojemme ulkopuolella meidän pitää kehdata tarjota asioita, jotka meistä tuntuvat hieman ökyltä. Siksi tarjoan nyrkkisäännön: jos suomalaista vähän hävettää, niin sitten se on hyvä.