Varoitus: taas yksi kirjoitus huijarisyndroomasta. Lupaus: näkökulma on vähemmän käytetty. Väitän nääs, että markkinoinnissa ei ilman huijarisyndroomaa pärjää.

Tällä en tarkoita, että “fake it till you make it” olisi millään muotoa hyvä saati hyväksyttävä tapa leipoa itsestään asiantuntijaa. Kun asiakkaan rahoilla pelataan, tietoisia aukkoja kriittisessä sivistyksessä ei voi olla. Osaaminen on etsittävä vaikka minkä kiven alta. 

Mutta me markkinoijat olemme kunnianhimoista sakkia. Ja mitä kunnianhimoisempi on, sitä herkemmin testaa rajoja. Meillä on hinku tunkea nokkamme jatkuvasti tutkimattomille vesille, koska tiedämme, että sieltä ne helmet löytyvät.    

Kun tähän lisätään se tosiasia, että jokainen toimeksianto on erilainen ja oma asiantuntijuutemme jatkuvan evoluution pyörteissä, niin silloin vääjäämättä tulee välillä pataan. Fiksu asiakas tämän kyllä ymmärtää, fiksu pomo ja fiksut työkaverit samoin. Muut eivät kuulu kohderyhmään ja voivat pitää tunkkinsa. 

Meillä on hinku tunkea nokkamme jatkuvasti tutkimattomille vesille, koska tiedämme, että sieltä ne helmet löytyvät.

Markkinointialalla huijarisyndrooma on ehkä keskivertoa tutumpi vieras, kun alalle tulemisen kynnys on käytännössä nolla. Se on hyvä asia – ja myös huono asia – mutta jostain on jokaisen aloitettava. 

Kylmiltäni minäkin näihin hommiin lähdin, ja onnekseni tajusin alkaa kerätä ympärille sellaista osaamista, jota itseni ei ollut järkevää tai mahdollista hankkia. Nyt meitä on kahdeksan, mutta firman toimintalogiikka on edelleen sama. Kun tietää, että alla on verkosto, uskaltaa kiivetä, vaikka ote välillä lipsuisi. 

Me markkinoijat turhaan pelkäämme sanoa asiakkaalle “En tiedä, mutta tiedän, kuka tietää”. Olen sanonut niin kymmeniä kertoja. Entä kuinka moni asiakas on lopettanut yhteistyön sen takia, että ei saanut vastausta heti ja yhdeltä luukulta? Nolla.   

Me markkinoijat turhaan pelkäämme sanoa asiakkaalle “En tiedä, mutta tiedän, kuka tietää”.

Tämä liittyy markkinointialan murrokseen laajemminkin. Kun pitää pystyä yhdistämään strategia ja luovuus ensin hypoteesitasolla ja sitten vielä muuttaa se lihaksi, vereksi ja euroiksi erilaisten taktiikoiden, kanavien, työkalujen, mittareiden ja muiden muuttujien heitteikössä ja tehdä se vielä niin, että tämä kaikki tottelee asiakkaan toiveita ja tavoitteita, se ei ole ollenkaan yksinkertaista.   

Varsinkaan meillä pienemmillä toimijoilla ei riitä mitenkään kaista hanskata kaikkea. On pakko erikoistua ja tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. “Inch wide, mile deep”, sanoisi amerikanserkku.

Siis: Älä huijaa, erikoistu! Siitä ne saappaat täyttyvät. 

Arttu Käyhkö paasaa kolumneissaan, kuinka markkinoinnissa(kaan) ei ole oikotietä onneen ja kuinka voittajina ruutulipun ylittävät ne, jotka onnistuvat yhdistämään luovuuden ja strategian liiketoiminnan tavoitteisiin. Leipätyönään Käyhkö toimii suunnittelijana ja yrittäjänä joensuulaisessa markkinointitoimistossa.