MAINOS: Sherpa
Musiikin tekemisessä ja markkinoinnissa on kokemukseni mukaan paljon samaa. Perustan havaintoni kohta 30 vuoden kokemukseen musiikin parissa puuhastelusta ja noin 20 vuoden kokemukseen luovan alan eri töistä. Seuraavassa kirjoituksessa nostan esille viisi yhteneväisyyttä, ja vaikka lista on kaukana kattavasta, ehkä se herättää joitakin ajatuksia musiikin ja markkinoinnin yhtäläisyyksistä.
Sekä musiikki että markkinointi ponnistavat aina kohderyhmän eli yleisön tuntemisesta. Joskus kohderyhmä voi olla tosi pieni, musiikissa jopa vain tekijä itse, mutta siitä huolimatta yleisön ja ennen kaikkea itsensä tunteminen on tärkeää. Tuskin kukaan jaksaa kuunnella edes omaa musiikkia, jos siitä ei saa kiksejä. Kuten ei kukaan ole kiinnostunut markkinoinnistasi, jollet edes itse siitä kiinnostuisi. Tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi tarjolla turhaa hälyä ja paskaa markkinointia. Stop doing it ja lue mieluummin vaikka kirjaa.
Varsinkin jos tehdään musiikkia ja markkinointia tarkka yleisö tiedossa, on mielestäni ratkaisevan tärkeää löytää oma tyyli; trademark-soundi. Tämä liittyy vahvasti edelliseen kohtaan, yleisön tuntemiseen, jossa markkinointi on tärkeässä roolissa niin brändin pelikentän tutkimisessa kuin oman tyylin ja äänensävyn löytämisessä. Kun sitten tuottaja, bändi tai brändi löytää oman soundinsa, on helpompi tehdä valintoja arjessa ja pysyä kiinnostavana. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö soundia voisi kehittää tai tehdä hallittuja irtiottoja omasta tyylistä, sillä vakiintuneiden kaavojen rikkominen herättää usein lisähuomiota, mutta jos kyse ei ole marginaalisesta taidehörhöilystä, ei kaavojen rikkomisen kannata olla jokapäiväistä. Kuuntelija ja kuluttaja haluavat voida kokea luottamusta laatuun, oli kyse sitten tuotteesta, palvelusta tai bändistä.
Opiskelin vuosituhannen alussa elokuvien tekemistä ja sain siellä arvokkaan opin, joka on auttanut sekä musiikin että markkinointiviestinnän tekemisessä: koska ihan kaikki tarinat on jo kerrottu, niin relevantti kysymys on se, että mikä on sinun versiosi? Tämä vinkki onkin superhyödyllinen varsinkin nuoremmalle muusikolle tai markkinoijalle: on lähes harhaista ajatella, että 2020-luvulla pystyisi synnyttämään enää mitään täysin ennen kuulematonta. Tämä ei ole harmi, vaan lähtökohta, josta tietoisena kannustan tutustumaan ennakkoluulottomasti mahdollisimman laajasti musiikin, taiteen ja markkinoinnin historiaan ja inspiroitumaan sieltä. Tällä en tarkoita suoraa pöllimistä, vaan uuden synnyttämistä yhdistämällä siistejä juttuja yli ilmaisumuotojen rajojen. Olen esimerkiksi itse melko visuaalinen ihminen, jopa niin, että näen ääniä kuvina ja toisaalta kuulen kuvia ääninä. Koska kyse on pääosin tahdonalaisesta ilmiöstä, ei tässä ole ymmärtääkseni kyse synestesiasta (Wikipedian mukaan ilmiö, jossa aistiärsyke aiheuttaa synesteetikolle toiseen aistiin kuuluvan kokemuksen), vaan pikemminkin hyvästä mielikuvituksesta. Ominaisuus on kuitenkin ollut minulle koko luovan urani valtavan hyödyllinen: katsomalla kuvia ja ääniä pystyn tuottamaan nopeasti uusia ideoita melkein mistä tahansa. Tämän taidon uskon olevan harjoitettavissa, kunhan jaksaa ja uskaltaa altistaa itsensä sekä historialle että uudelle.
Jos kaikki lähteekin aina ideasta, niin tosi usein vasta hyvä idean tuotanto ratkaisee onko kyse isosta hitistä vai hudista. Tietenkin poikkeuksia löytyy aina, sillä joskus paska tuotanto voi olla napakymppi, ja toki myös valitulla jakelukanavalla ja asetetulla tavoitteella on merkityksensä. Mutta hyvin useasti sillä on väliä, millä vehkeillä biisi, filmi tai vaikkapa radiomainos on laitettu kasaan. Esimerkiksi minulla on kotistudiossani paska sähkökitara. Se ei pysy vireessä, ja vaikka pysyisi, en sitä osaisi kunnolla soittaa. Voisin toki amerikkalaisittain ajatella noilla näytöillä olevani kitaristi, sillä saanhan siitä ulos riffin tai kaksi, mutta suomeksi sanottuna se olisi paskapuhetta. Tätä voi monen olla vaikea sulattaa aikana jolloin moni ajattelee älypuhelimen kameran olevan ihan riittävän hyvä ja Garagebändin ja iMovien mainioita työkaluja. Mutta näissä tapauksissa olisi vain silti reilua tunnustaa, että oma lompsa, aika, taidot tai kapasiteetti eivät riitä kunnon vehkeiden vaatimaan panostukseen, ja kannattaa palkata ammattilainen hoitamaan homma.
Jos jossain, niin musiikissa kokonaisuuden hahmottaminen on monesti ratkaisevassa roolissa. Mutta niin se on myös markkinoinnissa. Kyse ei ole pelkästään yhden biisin tai kampanjan rakenteesta, melodiasta tai orkestraatiosta, mutta myös tilan ja kokonaisuuden tasapainon ymmärtämisestä. Amatööri vetää kaistat tukkoon ja latoo bassoa basson päälle tai kitarat aina yhteentoista. Tämä siitä huolimatta, että yhdelle taajuusalueelle mahtuu vain rajallinen määrä informaatiota samalla hetkellä ja se kitara on vain yksi soitin muiden joukossa. Ekvalisoinnilla (eli taajuuskorjauksella) voi tehdä paljon korjailuja jälkikäteen, mutta vähemmällä työllä pääsee parempaan lopputulokseen, kun valitsee saundinsa oikein heti säveltäessä. Sama pätee myös markkinointiin. Enemmän ei ole aina enemmän, vaan sekä hyvä tuottaja että markkinoija tunnistaa ne instrumentit ja niiden suhteet toisiinsa, joilla brändi soi tykimmiten. Jokaista kilkutinta mitä maailmassa on tarjolla ei kannata koittaa häplätä ja yrittää änkeä omaan miksaukseen.
Musiikin tekemisen ja markkinoinnin yhteneväisyydet ovat paljon tässä esitettyä monimuotoisemmat ja -mutkaisemmat. Kyse on valtavan kiehtovasta aihepiiristä, jossa yhdistyvät tiede ja taide. Tästä teemasta voi lukea lisää vaikka Sherpan blogista tämän linkin kautta. Mielelläni myös jatkan keskustelua aiheesta vaikka LinkedInissä, joten heitä verkostoitumiskutsu ja jutellaan lisää!
Kirjoittaja Jukka Niittymaa on Sherpan myyntijohtaja.
