Kesällä 2020 markkinointialan yrittäjä Jarkko Sjöman remontoi turkulaisen kotinsa olohuonetta. Hän katseli tyhjiä seiniä ja mietti, mistä hankkisi niille täytettä. Hän huomasi pohtivansa, miksei voisi itse tarttua siveltimeen ja maalata taulut seinille.

– Minähän tiedän parhaiten, mikä näyttää omaan silmääni kauniilta, Sjöman muistelee.  

Sjöman on saanut huomata, että hänen näkemyksensä miellyttää muitakin. Nyt, reilu puoli vuotta myöhemmin, Sjöman on maalannut yli sata taulua, pitänyt ensimmäisen näyttelynsä Helsingissä, myynyt kolmisenkymmentä maalausta ja saanut osakseen kannustusta ja ihailua – ja tietenkin muutaman epäilevän kommentin Twitterissä.

Jarkko Sjömanin työura alkoi 2000-luvun alussa finanssialalta, jossa hänen tiensä kulki aina pankinjohtajaksi asti. Sjöman kuitenkin kiinnostui digitaalisesta markkinoinnista ja brändäyksestä, kun oli perustamassa ensimmäistä yritystään vuonna 2008. Hän kokeili sosiaalisessa mediassa erilaisia asioita ja oppi, mikä toimii ja mikä ei.

– Joskus hakkasin päästä seinään, kunnes onnistuin. Tajusin, että jos minä saan homman näillä opeilla toimimaan, joku muukin saa. Halusin jakaa hyvät opit ja auttaa muita.

Sillä tiellä Sjöman on edelleen. Hän kutsuu itseään sosiaalisen median personal traineriksi ja sanoo olleensa aina ”intohimopelaaja” ja utelias uudelle.

Maalaaminen ja taiteen tekeminen ei kuitenkaan ole Sjömanille varsinaisesti uutta. Ennemmin se on paluu juurille, sillä Sjöman on piirtänyt lapsesta asti kaikenlaista realismista abstraktiin geometriaan. Hänen äitinsä harrasti kalligrafiaa, ja Sjöman innostui taiteilemaan myös äidin musteilla. Sjömanin sisko opiskeli myöhemmin kuvaamataidon opettajaksi.

– Luovuus ja visuaalisuus ovat olleet läsnä elämässäni kokoajan. Minulla on aina ollut inspiraatiota taiteen tekemiseen, mutta kun harhauduin kaupallisuuden polulle, tekeminen jäi. Patoutunutta inspiraatiota on paljon.

Sjöman sanoo toteuttaneensa luovaa puoltaan myös digimarkkinointia tehdessään. Tasapaino ja värien harmonia ovat olleet hänelle tärkeitä esimerkiksi presentaatioissa.

Modernin ajatustyöläisen suurimpia ahdistuksen aiheita on se, että ei näe työssään minkään valmistuvan, Sjöman sanoo. Hän puhuu kokemuksesta.

– Jatkuvasti kehitetään ja workshopataan. Aina voi hinkata jotain nippeliä vielä vähän paremmaksi.

Taiteessa kaikki on toisin, Sjöman on huomannut. Hän on nähnyt omien taulujensa valmistuvan, ja se on synnyttänyt suurta mielihyvää.

– Monen vuoden kehittämistyön jälkeen mielihyvä siitä, että saan jotain valmiiksi omin käsin, on valtavan suuri.

"Monen vuoden kehittämistyön jälkeen mielihyvä siitä, että saan jotain valmiiksi omin käsin, on valtavan suuri."

Se on yksi suurimmista syistä, miksi Sjöman kannustaa muitakin tietotyöläisiä taiteen tekemiseen – ja siinäkin hän haluaa olla avuksi ja inspiroida muita.

– Uskon, että minulla on annettavaa muille. Ehkä se valmennuksellisuus, jota olen tehnyt digimarkkinoinnin parissa, voisi toimia myös taiteessa, Sjöman pohtii.

Hän sanoo auttaneensa aikaisemmin ihmisiä löytämään luovuuden ja sanoittamaan sielunmaisemaansa digimaailmassa. Nyt häntä kiinnostaa se, miten saman voi tehdä maalaamalla.

Palataan vielä hetkeksi takaisin viime kesään ja Sjömanin olohuoneeseen. Kun Sjöman oli saanut ajatuksen siitä, että voisi tarttua siveltimeen, hän otti yhteyttä Eveliina Silveriin. Silver on Sjömanin vanha valmennettava ja oli innostunut maalaamisesta aikaisemmin kesällä.

– Kysyin Eveliinalta, että mitäs sä nyt oikein teet ja miten. Eveliina neuvoi, mitä tarvikkeita kannattaa ostaa ja kannusti maalaamaan.

Niinpä Sjöman marssi turkulaiseen maalaustarvikkeiden erikoisliikkeeseen ja poistui sieltä mukanaan säkillinen maalaustarvikkeita. Hän innostui maalaamisesta saman tien ja halusi kokeilla erilaisia materiaaleja, kuten kumia ja laastia.

– Uskon uniikkiin. Massasta erottuvuus on minulle tärkeää digitaalisessa markkinoinnissa. Jos hukut massaan, sinua ei käytännössä ole olemassa. Uskon, että sama lainalaisuus pätee myös taiteeseen.

"Jos hukut massaan, sinua ei käytännössä ole olemassa."

Markkinoinnissa ja taiteessa on Sjömanin mukaan muutakin samaa. Sekä hyvässä markkinoinnissa että taiteessa puhutellaan ihmisen tunteita, aisteja ja mielenmaisemaa, hän sanoo.

Sjöman sanoo, että on hiljalleen löytämässä punaista lankaa taiteilulleen. Hän ymmärtää olevansa vasta alussa ja haluaa kehittää tekniikkaansa ja hioa tuotteen kuntoon. Kun pohjatyön tekee kunnolla, se voi johtaa johonkin hyvään, Sjöman uskoo.

– Jos asiakaskokemus ja tuote ovat kunnossa, ei välttämättä tarvitse markkinoida niin paljon. Kun on ansaittua pääomaa, muut tekevän sen puolestasi.

Sjöman on pyöritellyt mielessään erilaisia mahdollisuuksia siitä, mikä kaikki voisi tulevaisuudessa olla mahdollista.

– Virtuaaliset näyttelyt ovat tehneet taidemaailmasta globaalin. Se saa miettimään, mille tasolle voisin saada oman tekemiseni siinä vaiheessa, kun aloitan markkinoinnin tosissani. Miksi pelata SM-liigassa, kun samalla vaivalla voi pelata NHL:ssä, Sjöman toteaa.

Mielessä ovat käyneet myös erilaiset taiteeseen yhdistettävät tuoteinnovaatiot, kuten akustiikkalevyt.

– Mutta ne ovat sitten seuraavan vaiheen juttuja ja vaativat enemmän käsipareja ja kaupallisuutta. Kaupallistaminen ei ole ollut keskiössä tässä vaiheessa. Mun pitää ihan ensin päättää, mitä kohti haluan mennä.

Sjöman ei ole varma, lisäisikö taiteen kaupallistaminen hänen onnellisuuttaan.

Yksi vaihtoehto on, että pienimuotoinen maalaaminen riittää, Sjöman huomauttaa. Hän kun ei ole varma, lisäisikö maksimoiminen ja kaupallistaminen lopulta kuitenkaan onnellisuutta.

Kaiken maksimoiminen ei muutenkaan enää oikein kiinnosta Sjömania. Hän sanoo turhautuneensa monen muun lailla kiillotettuihin henkilökuviin, jatkuvaan näyttökertojen seuraamiseen ja somen aggressiiviseen kilpahuutoon huomiosta.

– Jos painaisin jatkuvasti juttuja somekanaviin, niin varmaan olisi paljon saavutettavissa. Mutta haluanko taiteelleni maksimaalisen levikin? Onko tarkoitukseni olla brändillisesti iso, vai onko mukavampaa lentää tutkan alla? On tosi tärkeää miettiä, keitä haluan viesteilläni puhutella, Sjöman pohtii.

Hän ei omien sanojensa mukaan ole juurikaan markkinoinut taidettaan tai brändännyt itseään taiteilijana. Toki Sjöman on kertonut taiteilustaan sosiaalisen median kanavissa. Kokeneena henkilöbrändäyksen ammattilaisena hän kuitenkin naurahtaa, ettei häntä huvita enää juurikaan puhua itsestään markkinoinnin ammatilaisena tai taiteilijana.

– Tuntuisi teennäiseltä alkaa brändätä itseäni taiteilijaksi. Toivon, että taide ja sen antama kokemus tekevät sen puolestani.

Sjöman on saanut huomata, että vaikka suuri osa hänen verkostostaan on kannustanut maalaamisessa alusta saakka, on mukaan mahtunut myös jokunen epäilijä.

– Se kuuluu markkinoinnin lainalaisuuksiin, että epäilijöitä löytyy. Mutta mulla on takanani Twitterin 10 vuoden syventävät opinnot, joten nahka on jo aika paksu, Sjöman sanoo.

Hän kertoo kyllästyneensä siihen, että Twitterissä hänen teoksilleen ehdoteltiin sellaisia nimiä kuin ”lokinpaska kalliolla” tai ”mustetahratesti”.  Sjöman ymmärtää, että kyse on vitsailusta, mutta huomauttaa, että maalaaminen vaatii paljon rohkeutta. Se on oman sielunmaiseman ja kädenjäljen paljastamista maailmalle.

– Olen alkanut osallistaa ihmisiä niin, että huutelijatkin pääsevät osaksi taidematkaa ja joutuvat miettimään, mitä teos todella esittää.

Sjömanille kaikkein tärkeintä on se, että lähipiiri on suhtautunut maalaamiseen positiivisesti. Erityisen tärkeää hänelle on vanhempien kannustus.

Nyt Sjöman pohtii, mitä seuraavaksi. Tällä hetkellä hän tekee sekä taidetta että valmennustyötä digitaalisen markkinoinnin parissa ja kokee intohimoa molempiin.

– Mutta kyllä taide kutsuu ja kuiskuttelee mulle, että mitä jos tämä kortti nyt käännetään ja katsotaan.

Ja kutsuu Sjömanin taide muitakin: hän on saanut paljon kyselyjä siitä, voiko maalauksia ostaa. Keskusteluja on auki puolensataa, hän kertoo.

Sjöman on saanut paljon kyselyjä siitä, voiko maalauksia ostaa.

– Kun taiteen ostaminen on tehty helpoksi, se kiinnostaa enemmän. Ei tarvitse kävellä taidegalleriaan tai -lainaamoon. Riittää, että uskaltaa lähestyä puolituttua ihmistä somessa.

Mutta on Sjömanin tauluja nähty jo galleriassakin. Hänen ensimmäinen taidenäyttelynsä oli tammikuussa AVA Galleriassa Helsingissä. Sjöman kuitenkin painottaa, ettei myynti ole tässä vaiheessa se, mihin hän pyrkii. Tuotteen ja brändikokonaisuuden on oltava ensin kunnossa. Vasta sitten alkaa markkinointi.

Sjöman kertoo antaneensa itselleen kevään aikaa keskittyä taiteeseen ja katsoa, mihin se johdattaa. Vielä hän ei kuitenkaan uskalla kutsua itseään taiteilijaksi. Miksi häntä sitten pitäisi kutsua? Siihen Sjömanilla on selkeä vastaus.

”Käyntikortissa lukee ihan vaan pelkkä Jarkko Sjöman.”

‍

Jutun kuvituksena on käytetty Jarkko Sjömanin teoksia.