🔍 Suurennuslasilla merkityt jutut ovat pidempiä, taustoittavia ja päivittäisestä uutisoinnista poikkeavia artikkeleita.
Siellä niitä taas on. Torit ja kadunvarret täynnä siisteissä riveissä komeilevia naamoja, joista osa on töhritty tunnistamattomaksi. Näistä kasvoista yhdet ovat vastassa Linnan juhlien vieraita seuraavissa kemuissa, toivottavasti tuolloin siistimmässä kunnossa kuin pari päivää ennen presidentinvaalien ensimmäistä kierrosta.
Kysyimme alan nuorilta luovilta, mitä mieltä he ovat presidentinvaaliehdokkaiden kadunvarsimainoksista. Yleinen huomio on, Âettä irrottelua ei juuri vaalijulisteissa näy.
– Odotetusti ehdokkaiden ulkomainosjulisteissa on pelattu varman päälle ja niissä on hyvin vähän visuaalista erottuvuutta sekä oivaltavaa leikittelyä. Numerotkin jopa löytyvät nyt kaikilta, graafinen suunnittelija Sasu Lahdensuo Wörksiltä sanoo.
Kuusi vuotta sitten Pekka Haaviston julisteesta ei löytynyt ehdokkaan numeroa lainkaan.
– Puvut päällä, sekö se ammattimaisuutta ja uskottavuutta sitten luo? Julisteiden sommittelut eivät herätä erityistä inspiraatiota, graafinen suunnittelija Ruut Levy Dentsulta toteaa.
– Ehdokkaiden julisteissa ei mielestäni ole nähtävissä kovinkaan suuria tyylillisiä tai viestillisiä eroja. Useimmasta huokuu tavoite olla mahdollisimman monelle äänestäjälle relevantti, toisin sanoen koko kansan presidentti, Levyn työkaveri, copywriter Carolina Nystén lisää.
Kraakin digimarkkinoinnin suunnittelija Jenni Forssin ensimmäinen ajatus oli, että kaikki yhdeksän vaalimainosta ovat äärimmäisen tylsiä:
– Jokaisessa mainoksessa oli pelattu erittäin varman päälle, varmistaen, ettei kukaan voisi millään tavoin loukkaantua tai hermostua, digimarkkinoinnin asiantuntija Jenni Forss Kraakilta kommentoi.
"Miten osua kohderyhmään, jonka käytännössä voi ajatella kattavan kaikki täysi-ikäiset suomalaiset?"
Forss pitää presidentinvaalien ulkomainoksia äärimmäisen mielenkiintoisena mainonnan muotona.
– Miten osua kohderyhmään, jonka käytännössä voi ajatella kattavan kaikki täysi-ikäiset suomalaiset? Näistä mainoksista huomaa, että niitä ei todella ole suunniteltu tavoittamaan kaikkia suomalaisia, ja hyvä niin, sillä järkevämpää onkin käyttää eri kanavia eri kohderyhmille, Forss toteaa.
Forss myös huomioi teknisen yksityiskohdan: kaikkien mainosten toteutuksessa ei nimittäin ole otettu huomioon telineiden reunuksia, jotka voivat peittää osan mainosten teksteistä.
– Esimerkiksi Li Anderssonin ja Alexander Stubbin mainoksissa kirjaimia jää osittain piiloon reunuksen alle. Samaa mainoskuvaa todennäköisesti käytetään eri koossa ja eri paikoissa, joten reunojen huomioiminen on perusasia. Järkevää olisikin sijoittaa tekstit selkeästi keskemmälle, jotta näin ei kävisi, Forss sanoo.
Vaalimainoksia kommentoivat digimarkkinoinnin asiantuntija Jenni Forss Kraakilta, graafinen suunnittelija Katariina Torikka OSG:lta, graafinen suunnittelija Ruut Levy ja copywriter Carolina Nystén Dentsulta sekä graafinen suunnittelija Sasu Lahdensuo, joka työskentelee Wörksillä.
Sasu Lahdensuo: ”Henkilökuvissa edukseen nousevat Li Anderssonin ja Sari Essayahin julisteet, joissa on selkeästi haettu luonnollisuutta ja jopa pientä arkisuutta, kun henkilökuva ei ole studiossa pönöttämistä ja epäluonnolliseen taustaan leikattu.”
Ruut Levy: ”Poolopaita päällä, luo rennompaa kuvaa muiden asuihin verrattuna. Vaalinumeron sijoittelu vitsikkäin tässä. Vaalilause itsestään selvä, vaikka painotus onkin toisaalta täysin aiheellinen ja huomioon ottava.”
Katariina Torikka: ”Kolkko tunnelma ja arvokkuus puuttuu. Slogan on hallitseva elementti ja se on visuaalisesti yhtä mahtipontinen kuin lausahdus itse, näkyy komeasti myös kauas. Käännös jää aika huomaamattomaksi ja toisaalta sen typografia ei nyt oikein istu kokonaisuuteen. Numeron sijoittelu toimii ja on hyvä ratkaisu, kaksi elementtiä on nyt nivottu yhteen ja se on tilankäytöllisesti järkevää.”
Lahdensuo: ”Typografiassa edukseen erottuu Rehnin julisteen ilme, missä trendaava, mutta hyvin tilanteeseen sopiva fontti.”
Levy: ”Vaalilause ja ilme herättävät yhdessä tietynlaista ärsytystä, sanoisinko, että hiukan kankeaa ja konservatiivista. Asusteessa huomioitava hienot pokat. Kiva sininen, sopii hei!”
Torikka: ”Pikkuriikkisen rikottu perinteistä. Hienovaraisesti on saatu aikaan hiukan luovempia ratkaisuja kuin muilla ja lopputulos on tyylikäs. Tämä on uskottava ja arvokkaan oloinen. Fonttivalinta on onnistunut ja piste sloganin perässä toimiva tyylikeino, poikkeaa massasta tällä. Itse sloganista en sinänsä välitä, mutta yhdistin sen väistämättä viittaukseksi entiseen Suomen tasavallan presidenttiin Kyösti Kallioon, kiinnostava yksityiskohta. Joukon onnistunein juliste.”
Lahdensuo: ”Hjallis Harkimon juliste tuntuu lähinnä vitsiltä, ehkä se sitä onkin. Erottuupa ainakin viestittömyydellään ja kaikella lööppimäisyydellään.”
Levy: ”Naama isolla, myydään imagoa eikä niinkään ajatuksia. Taustakuvasta herää ajatus, että mitä show’ta olen nyt tulossa katsomaan. Vaalinumeron asettelu kulmassa ei viehätä.”
Jenni Forss: ”Toteutukseltaan heikoin. Vaikuttaa siltä, että mainoksessa on pyritty erottumaan jättämällä pois slogan ja pitämällä mainos mahdollisimman yksinkertaisena. Vaikka yksinkertaisuus on monesti hyvä valinta, niin tässä tapauksessa toteutus ei ole onnistunut.”
Torikka: ”Kirkas taustaväri erottaa tämän julisteen rivistöstä, mutta ei edukseen. Yleisvaikutelma kömpelö – värimaailma ja typografia eivät tunnu harkituilta. Kasvokuva on liioitellun tiukasti rajattu, tunnelma on tunkeileva. Kuva on muutenkin laadullisesti heikko, näyttää siltä, että resoluutio ei olisi aivan riittävä. Valaistus ei imartele ja kuvan syväys on huonosti tehty.”
Levy: ”Turvallinen tila nostettuna typografisesti isommalle herättää jonkin sorttista oletusta siitä, että Halla-aho olisi ainut, joka huomioi Suomen turvallisuutta ja ymmärtää sen syvimmätkin tarpeet. Ilmeellä tuetaan tätä oletusta.”
Torikka: ”Kokonaisuus on tasapainoinen ja selkeä, ei yllätyksiä. Tunnelma on rauhallinen, mutta myös kovin iloton ja kylmä. Kuva on epäonnistunut. Sommittelu on häiritsevä ja voimakkaat varjot saavat aikaan ahdistavan tunnelman. Vakavuus ja tummanpuhuva kokonaisuus tekee kuvasta raskaan ja synkän.”
Levy: ”Urpilaisen vaalimainos nousee graafikon silmissä edukseen. Siinä on tietynlainen selkeys ja tasapaino. Kollega sanoi kerran, että ”graafisesta toteutuksesta tulee mieleen iskelmätähti”. Kun vielä nimi Jutta tuodaan esille tämän tulkinnan kautta, tulee mieleen Kikka. Ilmeellä annetaan mielikuvaa tulevaisuuteen katsomisesta kirkkain silmin. Katse ei kuitenkaan luo kontaktia julisteen katsojaan.”
Carolina Nystén: ”Urpilaisen juliste teki minuun suurimman vaikutuksen. Ehdokkaan kuva on uskottava ja aidon tuntuinen. Värimaailma ja valaistus kunnossa. Urpilainen on myös pukeutunut Suomen lipun väreihin, mikä on mielestäni hauska yksityiskohta.”
Forss: Jutta Urpilaisen mainoksessa numero on pienemmällä verrattuna muihin mainoksiin. Tämä saattaa heikentää muistijäljen muodostumista, sillä selkeästi näkyvä numero tulisi olla pääasiassa ehdokkaan kuvan lisäksi.
Torikka: ”Huomio kiinnittyy heti Jutta-tekstiin ja tämä myös nostaa Urpilaisen julistetta rivistöstä. Ainoa ehdokkaista, joka korostaa etunimeään sloganin tai sukunimen sijaan, tämä on kiinnostavaa. Sinänsä pidän tekstin vinosta tyylittelystä, mutta tulee myös mieleen Jenkki-purkan logo. Tämä poikkeaa monella muullakin tapaa muista, esimerkiksi kuvan ympärillä oleva kehys, muilla kuvat peittävät koko arkin.”
Lahdensuo: ”Mika Aaltolan julisteessa ärsyttää onneksi jo lähes historiaan jäänyt luonnoton sanojen tavutus -ilmiö.”
Levy: ”Graafisessa mielessä Aal-tol-a24 on häiritsevä. Julisteen värit noudattavat Suomen lipun värimaailmaa. Hymy aiheuttaa epämukavia tuntemuksia.”
Forss: ”Mika Aaltolan mainos erottuu joukosta ja on parhaiten toteutettu. Slogan Viisautta nähdä – rohkeutta toimia on sekä vahva että napakka. Lisäksi mainoksen asettelu on harkittu, ja tekstit ovat riittävän isolla, mikä tekee siitä visuaalisesti onnistuneen.”
Torikka: ”Käsien asennosta tulee mieleen johtajuus ja diplomatia. Leveä hymy tuntuu kuitenkin liialliselta ja lopulta fiilis on vähän luonnoton ja väkinäinen. Kivasti väriä, sitä turvallista sinistä, mutta ei niin paljon, että erottuisi rivistä. Tekstin pilkkominen on jo mielestäni vähän käytetty ja hashtag tuntuu tarpeettomalta.”
Levy: ”Stubbilla on kontakteja, jeps. ”Ja näin Stubb sai yhdistettyä koko Euroopan ja niin edelleen”. Julisteen väreissä nähtävissä sekoitusta Suomen ja Ruotsin lippujen väreistä. Kuvioitu fontti hämmentää, miksi on valittu tuo?”
Torikka: ”Mukavan vähän tavaraa. Slogan on kivan ytimekäs, joten nimi ja numero mahtuvat mukavasti isokokoisina. Fonttivalinta on epäonnistunut ja mielestäni porukan huonoin. Se ei herätä luottamusta, eikä ole vakavasti otettava. Mainoksissa toistuva A-elementti on toimiva ja tunnistettava. Erottuu hyvin rivistöstä ja jää mieleen.”
Levy: ”Vaalilauseena erityisen yleisluontoinen ilmaus, eikä välttämättä herätä mitään tunteita itse Sari Essayahia kohtaan. Julisteessa aika paljolti kristillisdemokraattinen tunnelma, kauluspaitakin.”
Torikka: Lämminhenkinen ja tunnelmallinen, mikä tuntuu jotenkin liialliselta, uskottavuus puuttuu. Typografia miellyttää, numeroa ympäröivä teksti on kiva ja simppeli yksityiskohta, vaikka sitä ei kauas näekään lukea.”
Lahdensuo: ”Sinivalkoinen teema hallitsee myös odotetusti monen ehdokkaan julisteita, voittaja tässä on ehdottomasti Pekka Haaviston juliste, joka on kuin siniristilippumme.”
Levy: "Eniten tekstiä, neutraali ja niin sanotusti kaikkiin uppoava yhteinen Suomi. Vaalilauseet puhuttelevat koko kansaa, eivätkä niinkään kuvaa Haaviston persoonaa. Neutraalia, suomalaisuuteen purevaa kielenkäyttöä. Julisteen värit noudattavat Suomen lipun värimaailmaa. Toimii tässä ehkä selkeimmin, kun taustakin näyttää lipulta."
Torikka: "Aika paljon tekstiä, olisi voinut jättää yhden iskulauseen ja se molemmilla kielillä. Tosin on myös versio, jossa vain suomen kielellä tekstit, se on parempi. Nyt sloganin alla oleva teksti toistaa jo numeron alla lukevaa sanomaa yhteisestä Suomesta. Värit ovat vähissä ja itse ehdokas kuvassa kaukana, tämä on siksi joukon pliisuin, mutta ei missään tapauksessa huonoin."
