Generatiivinen tekoäly möyhii tietotyötä ja erityisesti markkinointialaa ennennäkemättömällä vauhdilla ja voimalla. Jotta varmasti kaikilla olisi tarpeeksi jännää, Sam Altman, OpenAI:n toimari ja visionääri, sanoi juuri ääneen sen, mitä melkein kaikki mainostoimistot jo pelkäävät: tekoäly saattaa viiden vuoden päästä hoitaa 95 prosenttia markkinoinnin ammattilaisten tämänhetkisistä tehtävistä. Altmanin sanoin: "Kaikki – kuvat, videot, kampanjaideat – ei ongelmaa. Ilmaiseksi, hetkessä ja lähes täydellisesti."

Saattaa toki olla, että Altmanin ennustus toteutuu vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Wiion tulevaisuuslain mukaan lähitulevaisuus yliarvioidaan ja vastaavasti kaukainen tulevaisuus aliarvioidaan. Ehkä muutoksessa käykin kuin sammakolle kiehuvassa vedessä, ensin ei muka tunnu missään ja sitten jäljelle jäävät vain luut. Tosin harvassa lienevät ne, jotka eivät mitään värinöitä ole Voimassa vielä aistineet.

Niin tai näin, elämme erikoisia aikoja. Demojen perusteella videotekoäly Sora mullistaa videoviestinnän peruuttamattomasti – se saattaa olla tulossa jakoon vielä tänä vuonna. Ja mitä kaikkea tulemmekaan näkemään lähiviikkoina, -kuukausina ja -vuosina? Ken tietää. Yksi asia on kuitenkin varma: tulevaisuuden tekoäly ei ole koskaan ollut yhtä hidas tai huono kuin se on tänään. Ja joka päivä tulee uusia ohjelmia ja päivityksiä, jotka testaavat oppimiskykyämme.

Pysähdytäänpä pohtimaan Altmanin ennustuksen valossa alan kohtalon kysymystä: onko ihmisen luovuus ja inhimillisyys korvattavissa algoritmeilla? Mitä jos tekoälyn kehitys paljastaa, että olemme yliarvostaneet omaa luovuuttamme ja aliarvostaneet datan ja prosessien voimaa? Lankesimmeko Ikea-efektiin ja rakastuimme sokeasti omiin kuviimme ja ääneemme – unohtaen, että arvokasta onkin jokin ihan muu.

Tekoälylle on kivempi jutella kuin monille ihmisille.

Loppujen lopuksi ihmisten välinen kommunikaatio, tunteet ja empatia ovat elementtejä, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Läheisille emme ole korvattavissa, työpaikalla joskus liiankin helposti. Olen jutellut jo useammankin ihmisen kanssa, jotka ovat sanoneet, että tekoälylle on kivempi jutella kuin monille ihmisille. Minäkin olen ajatellut joskus näin. Tämä kyllä kertoo enemmän meistä ihmisistä kuin tekoälystä. 

Mielestäni Altmanin näkemykset eivät ole ajan virrassa pelon aihe, vaan muistutus siitä, mikä on arvokasta. Ne muistuttavat siitä, että vaikka koneet voivat oppia mallintamaan luovuuttamme, ne eivät voi korvata kosketusta, kohtaamista tai kokemusta siitä miltä rakkaus tai sen menettäminen tuntuu. Tässä yhteydessä on ironista, että tekoälyn suurin opetus meille saattaa olla toisen ihmisen ainutlaatuisuuden ja läsnäolon arvostaminen kuten wanhoina hyvinä aikoina.

Vaikka edellisessä kolumnissani alleviivasin kärkevästi markkinointi- ja mainosalan tarvetta pysyä kehityksessä kiinni, en oikein ymmärrä parhaillaan käynnissä olevaa ylikiivasta suhtautumista tekoälyn puolesta tai vastaan.

Lue myös: Luovien profeettojen tuho ja nörttien nousu

Kyse pitäisi olla tiimityöstä, jossa molempien hyvät puolet pääsevät esille paremman tulevaisuuden tavoittelussa.

Tekoälyn käytössä tämän päivän tai tulevaisuuden työelämässä ei pitäisi olla kyse kilpailusta ihmisen ja koneen välillä. Kyse pitäisi olla tiimityöstä, jossa molempien hyvät puolet pääsevät esille paremman tulevaisuuden tavoittelussa. Se parempi tulevaisuus voi tosin olla jotain muuta kuin mitä sen on ennen ajateltu olevan. “Think bigger”, “shoot to the stars and land to the moon”, “if things are not failing, you are not innovating enough” ja mitä näitä lentäviä lauseita nyt on.

Siksi vaihdoin tässä kolumnissa viestintästrategiaani ja kannustan lukijaa pohtimaan, mitä voimme yhdessä tehdä, jotta meistä tulee parhaat versiot omista itsestämme tekoälykkään ajan sarastuksessa. Ennakkoluulottomasti ja toinen toistamme kunnioittaen. Ihmismielen ainutlaatuisuutta ja koneen tehokkuutta hyödyntäen. Uteliaasti, rohkeasti ja epävarmuutta sietäen.