Jo pitkään olen pohtinut, kuinka kylmäksi ja suorituskeskeiseksi elämämme on muotoutunut. Kaikilla on koko ajan kiire. Tähdätään parempaan, tuottavampaan, hienompaan ja enempään. Tuntuu, että taaksepäin katsottaessa kiireen tuntua jopa jollain lailla haettiin, ja mikä pahinta, sillä leveiltiinkin, ehkä itsensä tärkeyttä tai ahkeruutta korostaakseen.
Pohdin jo vuosia sitten, juuri sen pirullisen parempaan tähtäävän kiireen keskellä, että jossain vaiheessa elämään on pakko tulla aiempaa enemmän humaaneja arvoja, inhimillisyyttä ja toisista välittämistä. Kaipasin rauhoittumista. Muistan tyttäreni Emman sanoneen tuolloin, ettei koskaan halua sellaista työtä, jossa on koko ajan kiire. Hän demonstroi tätä työn ja ajanhetken irvikuvamaisuutta naputtamalla leikkitietokonetta sormet sauhuten. Hävetti, sillä tunnistin hänen esikuvansa - itseni.
Nyt vuosia myöhemmin on muutos hitaasti mutta varmasti hiipinyt työelämään. Onneksi. Jatkuvaa kiirettä ei enää nähdä tavoittelun arvoisena, vaan hyvinvointi on ajanut arvomaailmassa ohi. Nuoret sukupolvet painottavat inhimillisyyttä ja mahdollisuutta täyteen elämään myös työn ulkopuolella.
Vaikka työ ja vapaa-aika kietoutuvatkin tänä päivänä toistensa ympärille, ei se silti ole synonyymi 24/7-työnteolle, kuten vuosituhannen alussa, kun mahdollisuutta omaan aikaan laiturinnokassa mainostettiin iloisesti sloganeilla ”Työpöytä taskussa” ja “Lomallakin töissä”. Nuo sloganit ovat niin “laast siisonia”, menneen talven lumia.
Vaikka työ ja vapaa-aika kietoutuvatkin tänä päivänä toistensa ympärille, ei se silti ole synonyymi 24/7-työnteolle.
Hyvänä esimerkkinä tästä muutoksesta on Huawein suomalaisen johtajan taannoinen julkitulo vuosien pitämättömistä lomista sankarisuorituskuvaelmana, mikä sai aikaan melkoisen p*skamyrskyn. Julkituloa hävettiin jopa Huawein viestinnässä, ja lomat väliin jättävistä sankarisuorittajista sanouduttiin henkisesti irti. Lomat ja aito lepo sekä inhimillinen suhtautuminen työntekijöihin ihmisinä oli yritykselle tärkeämpää.
Inhimillisempää aikaa kuvaa paitsi suhtautumisemme itseemme ja hyvinvointiimme myös toisiin ihmisiin yksilöinä ja yhteisöinä. Psykologinen turvallisuus, empatia tai välittäminen eivät ole vain kiireen kaltaista sokeuttavaa jargonia. Ne ovat aitoja arvoja, joita tavoitellaan, koska niiden hyödyt ymmärretään. Ne luovat hyvän ja turvallisen ympäristön, jossa henkilöstö kukoistaa, yritys tekee entistä parempaa jälkeä, työnantajamielikuva kehittyy ja koko brändi kasvaa.
Minna Ruusuvuori on pitkän linjan myynnin ja markkinoinnin johtamisen sekä B2B -asiakaskokemuksen ammattilainen. Pääosan urastaan hän on tehnyt ohjelmistoliiketoiminnassa. Tällä hetkellä hän toimii myynti- ja markkinointijohtajana teknologiakonsultointiyhtiössä. Minnan kolumnien näkökulmat liittyvät ihmiseen - asiakkaaseen ja työntekijään - myynnin, markkinoinnin ja kokemuksen keskiössä. Aiheita siivilöidään toisinaan designin, liiketoiminnan ja teknologian näkökulmista.
