Kovin syvällistä sentimenttianalyysiä ei tarvitse tehdä, jotta julkisen keskustelun äänensävystä saa kiinni Suomea vaivaavan näköalattomuuden. Päättäjien ja vähän muidenkin lauseissa toistuu ei vaihtoehtoja, välttämättömyys ja muita totaaliseen pakkoon viittaavia merkityksiä.  

On pakko leikata, välttämätöntä lakkoilla, eikä millekään tunnu olevan enää mitään vaihtoehtoja.

Kaiken lisäksi syy tähän einari epätoivojen horisontin totaaliseen sulkeutumiseen on lähtökohtaisesti muiden. Ymmärrän kyllä, että taloudelliset ajat ovat vaikeat ja maailma murroksessa, eikä tilanne ratkea itsestään. Mutta eivät tämän päivän tai varsinkaan tulevaisuuden haasteet ratkea silläkään, että älyllinen keskustelu ja inhimillinen mielikuvitus tarkoittaa lähinnä toisten syyttämistä omien näkemysten puutteesta.

Henkisen horisontin kaventuessa keskustelun ulkopuolelle jäävät myös näkemykset siitä, miten hyödynnämme isot käynnissä olevat yhteiskunnalliset muutokset taloudessa ja työelämässä. Puhetta ohjaa näidenkin osalta enemmän se epätoivo, kun halla viljan korjaa.

Kukapa meistä ei haluaisi asua vahvasti välittävässä maassa.

Suomen hallituksen visio on vahva ja välittävä Suomi, joka pärjää maailman myrskyissä. Maa, jossa ihmisillä on mahdollisuus kasvattaa osaamistaan, työllistyä, pärjätä palkallaan tai eläkkeellään ja elää turvassa. Ensisijaisesti tällainen Suomi syntyy hallitusohjelman mukaan kestävän talouden varaan.

Visio on helppo jakaa. Kukapa meistä ei haluaisi asua vahvasti välittävässä maassa, jossa on turvallista olla, palkalla tulee toimeen ja kansantalous on kunnossa.

Ongelma ei siis ehkä olekaan Suomen johdon meille luoma visio maastamme. Eikä vika ole ammattiliittojenkaan visoissa. Niitä yhdistää tavalla tai toisella parempi työelämä. Ongelma on siinä, ettei kukaan osaa tai muista puhua siitä, mitä parempaa tavoitellaan. Perusteena nyt tehtäville päätöksille ja teoille toimii vain toisten väärässä oleminen ja siitä johtuva välttämättömyys.

Hyvään johtamisviestintään kuuluu kyky kommunikoida tavoitteet ja visio siitä, mitä olemme tavoittelemassa ja miksi. Taitavasti viestivä johtaja osaa mukauttaa viestinsä eri tilanteisiin ja yleisölle, kertoa asiansa ymmärrettävästi ja uskottavasti. Tarvittaessa myös kuunnella ja käydä dialogia. Ainakaan julkisessa keskustelussa näitä kykyjä ei nyt näy.

Meille luodaan pakkonarratiivilla kuva vaihtoehdottomasta ja kurjistuvasta todellisuudesta.

Sen sijaan meille luodaan pakkonarratiivilla kuva vaihtoehdottomasta ja kurjistuvasta todellisuudesta, joka väistämättä rajoittaa näkemyksiämme myös tulevaisuudesta. Pakko ei kuitenkaan ulotu tulevaisuuteen, sillä se sisältää aina enemmän vaihtoehtoja kuin tänään näemme.

Eppu Normaalin Murheellisten laulujen maassa poika halusi välttää perinteisen miehen kohtalon: päätti jättää kirveen ostamatta ja olla koskematta koskaan viinaan. Yritystä vaikuttaa omaan tulevaisuuteen oli, mutta lopulta ei näkymää muutoksesta parempaan. Työttömyys, viina, kirves ja perhe, lumihanki, poliisi ja viimeinen erhe.

Tulevaisuus ei vain tapahdu, vaan vaikutamme siihen. Ilman visiota paremmasta oikeiden ratkaisujen tekeminen on kuitenkin merkittävästi vaikeampaa.

Olemme seitsemättä kertaa peräkkäin maailman onnellisin kansa. Siellä haluamme varmasti pysyä. Turmiolan Tommikaan ei ehkä herää henkiin, jos osataan kertoa, että tulevaisuudessa on muutakin kuin epätoivosta pakkoa.

Onnellisuus on kuitenkin myös toivoa paremmasta.