Kunta- ja aluevaaleissa äänensä antoi vain hieman yli 50 % äänioikeutetuista. Puolet porukasta ei siis kokenut koko hommaa edes suhteellisen pienen vaivan arvoiseksi. Helsingin Sanomissa vastavalittu valtuutettu kertoo, ettei moni äänestäjä edes tiennyt olevansa vaaleissa äänioikeutettu. Ei hyvä.

Olen saanut tunnustella demokratian hohdokkuutta viime viikkoina omakohtaisesti, sillä seisoin näissäkin vaaleissa useamman kerran kadulla tekemässä ehdokkaan puolesta kampanjatyötä. En voi sanoa tunteneeni joka hetki oloani kansanvallan sankariksi. 

‍

Viime vuosina demokratia on häirinnyt arkeamme poikkeuksellisen usein. Ai taasko jotkut vaalit?

Ongelma on, että demokratian brändi on huono. Demokratiatyön tueksi ei järjestetä suuria keräyksiä, ei rakenneta PR-kampanjoita tai organisoida yrityksissä talkoopäiviä. Rehellisesti, oletko koskaan käynyt innostavaa tai ylipäänsä minkäänlaista keskustelua demokratiasta? Demokratia ei ole seksikästä, herätä tunteita tai myy.

Demokratian tilasta kyllä keskustellaan säännöllisesti. Tutkija kertoo mediassa näkemyksiään, joku ehkä tilaa Sitralta raportin. Sitten koittavatkin jo uudet vaalit.

‍

Miksi olen itse huolissani?

Poliittisen nuorisojärjestön kautta pääsin aikoinaan reissaamaan kansainvälisiin kokoontumisiin. Siinä missä minun suurin pelkoni oli, että joku yliopistolla haukkuisi puoluettani noloksi, oli joillain muiden maiden poliittisilla aktiiveilla vakavampia huolia. Kaikkialla demokratia ei ollut itsestäänselvyys.

‍

Ota vaalit kahvipöydässä puheeksi ja kerro, miksi itse äänestät.

Ilman kauhutarinoitakin voidaan miettiä, kuinka sitoutuneita yhteiskuntaan ovat ihmiset, jotka eivät halua tai voi osallistua politiikkaan äänestämällä.

Pelkään, että äänestysaktiivisuuden hiipuessa kansalaisten osallisuuden tunne vähenee ja jotkut ryhmät saattavat jäädä päätöksenteossa aliedustetuiksi. Kumpikaan suuntaus ei ole toivottava.

Äänestämisinnon puutetta on myös tutkittu*: syitä siihen ovat muun muassa epäluottamus politiikkaa kohtaan, kiinnostumattomuus tai vaikeus löytää ehdokasta ja puoluetta. Osan kohdalla sairaus tai vamma estää äänestämisen. Ymmärrän, että päättäjien kokeminen epäluotettaviksi voi olla passiivisuuden sijaan seurausta liiankin aktiivisesta politiikan seuraamisesta. Muihin esteisiin kannattaa kuitenkin pyrkiä vaikuttamaan.

Ota vaalit kahvipöydässä puheeksi ja kerro, miksi itse äänestät. Toivota tsemppiä vaalityötä tekevälle. Järjestä yritykseesi, asuintaloosi tai urheiluseuraasi vaalipaneeli. Kysy, tarvitseeko naapurisi kyydin äänestyspaikalle. Käytä muutama tunti mieleisesi puolueen tai ehdokkaan työn tukemiseen.

‍

Arkisten tekojen ohella tilaa on isommillekin tempauksille ja brändityölle.

Moni tämän median seuraaja tekee työkseen tuotteista, palveluista tai konsepteista kiinnostavia ja houkuttelevia. Siinäpä on jo erinomainen pohja demokratiatyön edistämiseen.

Lupaan, että sen jälkeen vaalipullakin maistuu paremmalta.

* Tiihonen, Aino. (2025). Äänestämättä jättämisen syyt vuoden 1991 ja 2023 eduskuntavaaleissa. FNES Vaalivälähdykset. Vaalitutkimuskonsortio.

‍