Liekö koskaan menneet markkinoijien pasmat yhtä sekaisin yhtä nopeasti kuin ne menivät Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Muutaman viestinnällisen munauksen jälkeen (hästäk ”UEFA ja Happy Thursday everyone!”) naamat menivät näkkärille, ja vähiin ovat onneksi jääneet nekin tapaukset, joissa sodalla yritettäisiin kiillottaa omaa kilpeä ainakaan törkeän läpinäkyvästi.
Se iso kysymys kuuluu, onko markkinointia ylipäätään syytä pähkäillä näinä aikoina vai pitäisikö vetää tyystin liinat kiinni? Koska tiedän yritysten tätä otsa hiessä miettivän, omat asiakkaamme mukaan lukien, katson muutaman sanasen aiheesta olevan paikallaan myös omasta puolestani.
Ei. Markkinointia tai mainontaa ei tarvitse eikä pidä lopettaa, mutta viestinnän sanomaa ja tyyliä on nyt syytä miettiä hyvin tarkkaan. ”Posia päivään!” -höttöä ei markkinointismoothieseen kannata nyt tunkea, ja mikä sen sijaan korostuu, on yrityksen mission ja arvojen kautta tapahtuva viestintä.
Jos yritys on tottunut ottamaan kantaa maailman menoon, on selvä asia, että se avaa sanaisen arkkunsa tällaisessa tilanteessa. Niille, jotka eivät ole tottuneet, ehkä tämä viimein ylittää kynnyksen. Niin pitkään kuin ei yritä väkisin huutaa kriisin päälle ja niin pitkään kuin motiivit ovat aitoja, antaa kuulua vaan. Jos alleviivauksena toimivat aidot teot, aina parempi.
Niin pitkään kuin ei yritä väkisin huutaa kriisin päälle ja niin pitkään kuin motiivit ovat aitoja, antaa kuulua vaan. Jos alleviivauksena toimivat aidot teot, aina parempi.
Aivan varmaa on se, että tulevina epävarmuuden aikoina brändien viestinnän ytimessä on oltava koko ajan enemmän se, miten yritys näkee maailman ja miten se yrittää siitä pikku kätösillään tehdä paremman. Äkkimakealla vaniljalla ei ole tulevaisuuden markkinointiviestinnässä edes sitä vähää roolia kuin tähän asti.
Jalkautuksissa korostuu kanavastrategian rooli. Jos olen ostamassa laituria, kyllä minä toivon löytäväni Googlesta käypäisiä vaihtoehtoja myös mainonnan siivittämänä, myös tänä keväänä. Sitten taas jos satunnainen surffaaja törmää somessa Joensuun Juppi & Laituri Oy:n ”Kesä tulee, ai kun on ihanaa!” -mainokseen, jota kehystävät yltä ja alta kuvat raunioituneesta Ukrainasta, on ilmeinen vaara, että J&L:n sinänsä vilpitön ulostulo painautuu kuluttajan mielen sopukoihin lievimmillään mauttomana ja pahimmillaan peruuttamattomana typeryytenä.
Siitä tullaan kriisiviestintään. Ei ole niin pientä yritystä, etteikö kriisiviestinnän askelmerkit pitäisi olla jollain tasolla mietitty - vähintään sillä tasolla, ettei tule hönkäistyä ilmoille ihan mitä tahansa. Jos ei korona ollut riittävä oppikoulu tällä saralla, nyt on viimeistään syytä lyödä persusta penkkiin, ja miettiä, miten tämä kaikki vaikuttaa yrityksen viestintään. Koska se vaikuttaa.
Ei ole niin pientä yritystä, etteikö kriisiviestinnän askelmerkit pitäisi olla jollain tasolla mietitty - vähintään sillä tasolla, ettei tule hönkäistyä ilmoille ihan mitä tahansa.
Jos Joensuun Juppi & Laituri Oy:n kulmahuoneessa mietitään, pitäisikö yrityksen ottaa kantaa tähän nimenomaiseen kriisiin, oikeaa tai helppoa vastausta ei ole. Fakta kuitenkin on, että kun asiakas vertailee vaihtoehtoja, toimija, joka tohtii ottaa kantaa asioihin - ainakin tämän kaliiperin asioihin - vetää monessa tapauksessa pitemmän korren verrattuna pää puskassa henkeään pidättäviin kilpailijoihin. Nimittäin halusipa yritys tai ei, potentiaalista asiakasta kiinnostaa, mistä puusta yritys on veistetty, ei pelkästään sen laiturit.
Mutta jos reknailu tuppaa luiskahtamaan siihen, miten tästä tilanteesta voisi hyötyä, ajatus kannattaa tunkea hyvin nopeasti takaisin sinne, mistä se tulikin.
PS. Lämmin kiitos kolumnistiringin kollegoille aamukahvi-sparrituokiosta, mikä toimi inspiraation lähteenä (myös) tähän kirjoitukseen.
Arttu Käyhkö paasaa kolumneissaan, kuinka markkinoinnissa(kaan) ei ole oikotietä onneen ja kuinka voittajina ruutulipun ylittävät ne, jotka onnistuvat yhdistämään luovuuden ja strategian liiketoiminnan tavoitteisiin. Leipätyönään Käyhkö toimii suunnittelijana ja yrittäjänä joensuulaisessa markkinointitoimistossa.
