“Työ on joukko nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä”, sanoo wanha viisaus. Samaa voisi todeta markkinoinnista, joka on perinteisesti ollut myynnin sakkaamisen triggeröimää sykyilyä markkinointikohtauksesta toiseen ainoana punaisena lankana se, että tulosta pitää tulla heti, paljon ja halvalla.
Oman toimistoni kohdalla tuli heti alkumetreillä selväksi, että ei yritysten suurin ongelma markkinointiviestinnässä ole veljenpojan hoitama some, täydellinen hakukonenäkymättömyys tai yhdentekevät sisällöt, vaan strategian puuttuminen.
Strategiatyössä törmäsimme päinvastaiseen ongelmaan: jos se tehtiin juurimultia myöten, sekä asiakas että me olimme usein aivan puhki ennen kuin päästiin itse asiaan eli toteutukseen. Niinpä huomasimme usein runoilleemme pöytälaatikkoon, missä ei tietenkään ollut järkeä kummankaan osapuolen kannalta. Etenkään kun paraskaan suunnitelma ei ole kuin valistunut arvaus ennen toimeenpanoa.
Tässä törmätään alamme keskeiseen ongelmaan: toimistojen ansainta on liiaksi sidoksissa raskaaseen suunnittelutyöhön, ja sitähän sitä sitten tehdään, mistä eurot tulevat – hyötysuhteesta piittaamatta.
Tulee muuten puutaheinälle kilohintaa.
Useimmat brändityöt ovat tästä paras huono esimerkki. Tulee muuten puutaheinälle kilohintaa.
Itse olen esimerkiksi oppinut olemaan käyttämättä sanaa “työpaja” toimitusjohtajien läsnä ollessa, heille kun se tuppaa olemaan synonyymi raskaalle, kalliille ja tehottomalle mainoshessujen ja -helunoiden käsienheiluttelulle.
Markkinointijohtajilla ja muilla markkinointiviestinnän päällikkötason virkailijoilla tilanne on yleensä toisin: he päinvastoin ajattelevat, että tämä on juuri sitä, mitä heidän odotetaan palkkansa eteen tekevän. Eivätkä he välttämättä väärässä ole, mutta jos tie kulmahuoneeseen tuntuu tukkoiselta, voi miettiä, miksiköhän.
Totta kai kohderyhmien sielunelämää pitää ymmärtää, mutta jos poltetaan tonnitolkulla euroja siihen, että pohditaan harrastaako ostajapersoonamme Kari kalastusta vai joogaa, siitä on parempi olla myös käytännön hyötyä.
Olipa kyse suunnittelusta tai mistä tahansa: Jos laittaa asiakkaan edun oman lyhyen tähtäimen edun edelle, sillä tapaa olla pidemmän päälle myönteisiä vaikutuksia myös euroihin. Joskus on edessä sekin päivä, jolloin toimiston pitää pystyä todistamaan tarpeellisuutensa. Silloin ei käsien heiluttelulla selviä.
Arttu Käyhkö paasaa kolumneissaan, kuinka viestinnässä(kään) ei ole oikotietä onneen ja kuinka voittajina maaliviivan ylittävät ne, jotka onnistuvat yhdistämään luovuuden ja strategian liiketoiminnan tavoitteisiin. Leipätyönään Käyhkö toimii suunnittelijana ja yrittäjänä työnantajabrändäykseen erikoistuneessa viestintätoimistossa.
