Minun parasta ennen -päiväni työmarkkinoilla on 10 vuotta aikaisemmin kuin samanikäisellä veljelläni. 

Se johtuu siitä, että suomalaisilla työmarkkinoilla tapahtuu sukupuolittunutta ikäsyrjintää. "Naisille ei riitä tietyn iän jälkeen enää koulutus, kokemus eikä hyvä perse", totesi eräs vastaaja Markkinoijien suuressa hyvinvointikyselyssä.

Se on sikäli nurinkurista, että meillä naisilla on keskimäärin miehiä pidempi elinajanodote, mutta käyttöaikamme umpeutuu aikaisemmin.

Työelämässä minunlaisteni kannattaa luovia paikkansa nopeasti, sillä optimaalista ikäsuhdannetta ei naiselle työmarkkinalla ole. Ensin olin vaikea yhdistelmä eli kokematon ja tyttö. Sitten jo riskirekrytoinniksi lokeroitu, koska olin perheenperustamisiässä.

Minun ei kannattaisi puhua näistä asioista. Nainen kun leimataan helposti hankalaksi feministiksi.

Ennen kuin olin itse tehnyt päätöstä perustaa perhettä, työyhteisössäni tuijoteltiin vatsani seutua ja hymyiltiin tietävästi, kun nautin karpalomehua after workeilla. Kerran asioidessani esihenkilöni luona ja vetäessäni oven kiinni perässäni saadaksemme keskustelurauhaa, esihenkilöni parkaisi “et kai vaan ole raskaana?” 

Ennen raskaaksi tulemista ehdin työskennellä kokoaikaisesti seitsemän vuotta. Toivoin ihmisille muuta harrastusta kuin minun ja muiden lisääntymisen seurannan.

Minusta ja kaltaisistani on tehty työpaikoilla muitakin paikkaansa pitämättömiä oletuksia: esimerkiksi että työrooliini kuuluisi seksuaalisen häirinnän sietämistä tai että johtotehtävät eivät kiinnosta minua. Ja jos kiinnostavatkin, niin minunlaiseni ohjataan johtoasemaan ennemmin tukitoimintojen kuin liiketoiminnan pariin – sopivathan pehmeämmät asiat naispuoliselle, no, paremmin. Ja lopulta, kun nyt olet äiti-ihminen, niin urahan ei varmasti ole minulle enää niin tärkeä asia.

Kun minulle tänään toivotellaan hyvää naistenpäivää, en ole varma, miten suhtautua.

Perhevapaiden aikana sain yritysidean ja hain sille rahoitusta. Keskustelut eivät johtaneet toivomaani tulokseen, mutta samaan aikaan luin, kuinka saksalaismiehet saivat miesrahoittajalta kymmenien tuhansien investoinnin pinkkiin kumihanskaan, jonka tarkoituksena on suojata sormia kuukautisvereltä kuukautissuojaa asettaessa. 

Rahoitusta saadakseni näyttöjeni on oltava moninkertaisia verrattuna veljeeni. Toinen meistä kykenee edistämään uraansa hyvä veli -kerhoissa, mutta vain minä kuulen naureskelua selkäni takana reittä pitkin etenemisestä. En aina tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.

Ai niin. Melkein unohdin, että minun ei kannattaisi puhua näistä asioista. Nainen kun leimataan helposti hankalaksi feministiksi. “Me ollaan kuitenkin Suomessa, täällä naisilla on kaikki hyvin”, minua aina muistutetaan. 

Historiallisesti meillä suomalaisnaisilla onkin ollut kova meno. Saimme ensimmäisinä Euroopassa äänioikeuden valtiollisissa vaaleissa. Torille! Työelämä niksahti tasa-arvoisempaan suuntaan, kun vuonna 1922 naisille sallittiin työsuhteen solmiminen ilman aviomiehen lupakirjaa.

Tämän jälkeen on tapahtunut paljon. Aviovaimot vapautuivat miehen holhouksesta ja saivat oikeuden omaisuuteen vuonna 1930. Torilla taas tavataan! Ja 2000-luvulla murrettiin lasikattoja, kun minunlaiseni nousi presidentiksi ja pääministeriksi. Hienoja juttuja. 

Olen huolissani jokaisen itsensä naiseksi kokevan jaksamisesta. Työelämän isot ja pienet epäreilut taistelut uuvuttavat turhaan.

Mutta vagina ja vulva jarruttavat vieläkin esimerkiksi samapalkkaisuutta. Vuonna 2024 minunlaisteni tekemästä työstä ei edelleenkään makseta tasa-arvoista palkkaa.

Kun minulle tänään toivotellaan hyvää naistenpäivää, en ole varma, miten suhtautua. Sukupuolten välinen yhdenvertaisuus on vuosien 2006-2023 välillä noussut vain 4,1 prosenttiyksikköä. Yleinen muutosvauhti on merkittävästi hidastunut ja nykyisellä vauhdilla sukupuolten välisen kokonaiseron kaventaminen vaatii Global Gender Gap -raportin mukaan vielä 131 vuotta.

Olen huolissani jokaisen itsensä naiseksi kokevan jaksamisesta. Työelämän isot ja pienet epäreilut taistelut uuvuttavat turhaan. Haluan tasa-arvokeskustelun monipuolistuvan, ja haluan jakamattomat yhtäläiset ihmisoikeudet tunnustettavaksi jokaiselle. 

Yksilön näkökulman lisäksi meitä jokaista koskettaa tasa-arvoon liittyvä kansantaloudellinen näkökulma: työelämän tasa-arvo-ongelmat estävät meitä saamasta kaikkien osaamisen käyttöön. Muutoksen vauhdin tarvitsee nopeutua!