🔍 Suurennuslasilla merkityt jutut ovat pidempiä, taustoittavia ja päivittäisestä uutisoinnista poikkeavia artikkeleita.
Kun kouvolalainen Hannu Pukkila, 83, aloitti työt mainostoimisto Bob Helsingissä (nykyinen Bob the Robot) vuonna 2005, ei hän omien sanojensa mukaan tiennyt markkinointi- ja mainosmaailmasta mitään. Pukkila oli tehnyt uransa tilitoimisto- ja IT-alalla.
– Kysyin mun pojalta, mikä on Bob Helsinki. Poika kertoi, että ne on ne, jotka yrittivät pelastaa Korkeasaaren paviaanit.
Pukkila viittaa vuoden 2004 tapahtumiin, jolloin Bob Helsinki palkkasi kuukauden ajaksi henkilön selvittämään, miten Korkeasaaressa asuneet paviaanit voisi pelastaa kuolemalta. Eläintarha kun oli aikeissa tappaa paviaanit, sillä niille ei löytynyt hoitopaikkaa Korkeasaaren remontin ajaksi. Lopulta paviaanit pelastuivat.
”Eihän eläkeläinen heti rupea lukemaan työpaikkailmoituksia lehdestä. Mutta nämä Bobin veijarit olivat niin fiksuja, että laittoivat ilmoituksen Hesarin kulttuurisivuille.”
Vuonna 2005 Pukkila oli juuri jäänyt eläkkeelle.
– Eihän eläkeläinen heti rupea lukemaan työpaikkailmoituksia lehdestä. Mutta nämä Bobin veijarit olivat niin fiksuja, että laittoivat ilmoituksen Hesarin kulttuurisivuille.
Pukkila näytti ilmoituksen vaimolleen, joka kannusti hakemaan paikkaa.
– Rennolla vasemmalla ranteella kirjoitin hakemuksen. Ei ollut ihan selvästi hahmottunut, millaista tyyppiä he hakivat, mutta ainakin pullanleipomistaitoja tarvittiin, ja se luonnistuu multa hyvin.
Pukkila tuli valituksi Bob Helsingin toimistovaariksi. Palkalliseen työhön kuuluivat kaikki työsuhde-edut työterveys mukaan lukien.
– Sovittiin, että jatketaan niin kauan, kun on kivaa, Pukkila kertoo.
Ja sitä riitti: Pukkila on viihtynyt pestissään lähes parikymmentä vuotta. Nyt hän on jäämässä eläkkeelle – tosin mies olisi jatkanut toimistovaarina edelleen, jos elämä ei olisi päättänyt toisin. Hän on nyt muistisairaan vaimonsa omaishoitaja, ja vaarin seura kelpaa myös yhdelletoista lapsenlapselle.
Pukkila sanoo olevansa ikään kuin vaari joillekin bobien lapsille, joiden hän on nähnyt kasvavan vuosien varrella.
Tavallaan lapsenlapsia voisi laskea olevan enemmänkin, sillä Pukkila sanoo olevansa ikään kuin vaari joillekin bobien lapsillekin, joiden hän on nähnyt kasvavan vuosien varrella.
Mutta mitä toimistovaarin työnkuvaan on sitten kuulunut?
– Pääasiallinen toimenkuvani on ollut läsnäolo toimistolla. Olin monelle juttelukaveri. Aika paljon oli myös keittiöhommia. Leivoin pullaa ja tein ruokaa yhteisiin ruokailuhetkiin. Sitä kautta tuli Halmeen Janit ja muut tutuiksi, Pukkila muistelee.
Hänen puheessaan vilahtelevat myös muut tutut nimet Antti Tuomaisesta Jukka Kurttilaan ja Tomi Wirtaseen.
Joskus Pukkila pääsi kertomaan näkemyksiään myös mainoksista tai muista markkinointitöistä. Ja sai Pukkila kirjoittaa blogipostauksiakin toimiston verkkosivuille ja tehdä henkilöhaastatteluja muista työntekijöistä.
– Siinä huomasin, kuinka vahva yhteisöllisyys toimistolla oli. Ei ole pelkkä fraasi, että siellä ollaan yhtä perhettä. Ja vaarin homma sopi hyvin siihen perheeseen.
Joskus Pukkila pääsi kertomaan näkemyksiään myös mainoksista tai muista markkinointitöistä.
Kouvolassa asuva Pukkila kulki töihin Helsinkiin junalla koko parinkymmenen vuoden ajan. Useimmiten hän kävi toimistolla muutaman kerran viikossa.
Erityisen hyvin hänen mieleensä ovat Bobin kampanjoista jääneet Saarioisten Äitien tekemää ruokaa, Elisan Hintasaarnaajat sekä Sauli Niinistöä presidentiksi ajanut Työväen presidentti. Pukkila kertoo oppineensa paljon seuratessaan kampanjoiden syntyä vierestä.
Vuodet mainostoimistossa ovat antaneet paljon uusia näkökulmia ja auttaneet katsomaan maailmaa laaja-alaisesti, Pukkila sanoo. Hän kertoo toisinaan huomaavansa ajattelevansa asioita markkinoinnin kautta.
– Kaikki taustatutkimukset ja se, kuinka pikkutarkasti graafikot säätävät värejä Hesarin mainoksiin… Tavallisella ihmisellä ei ole käsitystä siitä, kuinka tarkasti hänen mielenliikkeensä tiedetään ennalta.
"Tavallisella ihmisellä ei ole käsitystä siitä, kuinka tarkasti hänen mielenliikkeensä tiedetään ennalta."
Pukkila kuvailee mainostoimistoelämää luovien ihmisten hektiseksi maailmaksi.
– Siellä he joutuvat kehittelemään ideansa, ja määräajat painavat päälle. Kiire on, mutta työ pyritään tekemään todella perusteellisesti. Ihmiset joutuvat pistämään aika tarkkaan kaiken likoon.
Tärkein oivallukseni markkinoinnista on se, että sitä tehdään tieteelliseltä pohjalta.
Haluaisin kehittyä tai oikeastaan nähdä tekoälyn kehittyvän. Haluan seurata kehitystä mahdollisimman pitkään, niin kauan kuin omat aivoni toimivat.
Suosikkibrändini on Aku Ankka. Olin 11-vuotias, kun lehti alkoi ilmestyä Suomessa. Ja toinen on Kouvolan lakritsi! Olen seurannut sitä 40-luvulta lähtien. Kun olimme pikkupoikia, menimme yrityksen silloisen markkinointipäällikön pihaan laulamaan lauluja, ja hän antoi meille palkkioksi lakupötköjä. Nykyinen omistaja Nisulan Timo on kehittänyt brändiä hienosti, ja se on lähtenyt huimaan nousuun.