”Tiedän monia yrityksiä, joissa markkinointitiimi tekee pelkkää rekrymarkkinointia. Onko se HR:ää vai markkinointia? Mikä lopulta määrittää sen, milloin työ on rekrytointia, milloin markkinointia?

Sekä markkinoinnissa että HR:ssä on kohderyhmä, johon halutaan vaikuttaa. Sitä kautta on helppo ymmärtää, että niiden yhtäläisyydet ovat aika ilmeisiä. 

Monet markkinoinnin trendit jalkautuvat HR:ään suurin piirtein viiden vuoden viiveellä. Esimerkiksi markkinoinnissa läpi lyönyt asiakaskokemusajattelu muuttui HR:ssä työntekijäkokemusajatteluksi. Kohderyhmäajattelusta ja segmentoinnista alettiin puhua HR:ssä viiden vuoden päästä siitä, kun ne olivat trendanneet markkinoinnissa."

Kuluttajabrändien somekanavat omistaa tavallisesti markkinointi, mutta B2B-palveluyrityksissä omistajuus saattaakin olla HR:llä.

‍

"Olen koulutukseltani työ- ja organisaatiopsykologiaan erikoistunut psykologi. Olen työskennellyt kolme vuotta täyspäiväisenä yrittäjänä. Ennen sitä tein töitä muun muassa Finnairilla ja Elisalla työnantajabrändiin ja rekrytointiin liittyvissä johtotehtävissä.

Sosiaalinen media on esimerkki asiasta, johon sekä markkinoinnilla että HR:llä on usein intressejä. Kuluttajabrändien somekanavat omistaa tavallisesti markkinointi, mutta Vincitin ja Futuricen kaltaisissa B2B-palveluyrityksissä omistajuus saattaakin olla HR:llä. Se johtuu siitä, yrityksen tärkein ongelma ei liity asiakkaiden hankintaan vaan oikeanlaisten työntekijöiden löytämiseen.

Koska työvoiman saatavuus on heikentynyt, tarvitaan HR:ssä uusia ja entistä parempia keinoja sopivien ihmisten tavoittamiseksi ja heidän kiinnostuksensa herättämiseksi. Markkinoinnin merkitys HR:ssä onkin lisääntynyt, sillä markkinoinnin ammattilaisilla on yleensä HR-ammattilaisia parempi ymmärrys digitaalisista kanavista.

Moderneissa yrityksissä puhutaan enää aika harvoin HR:stä ja markkinoinnista erikseen.

Markkinointi voi tarjota HR:lle apua myös ulkoisten kumppanien käytössä ja palveluostoissa. HR:llä ei aina ole kovin kattavaa ymmärrystä vaikkapa videoiden ja nettisivujen tekemisestä tai sosiaalisen median sisällöntuotannosta. Silloin voidaan helposti päätyä tilanteeseen, jossa HR ostaa isolla rahalla paljon kaikkea, mistä ei lopulta ole hirveästi hyötyä.

Yksi epäsuhta markkinoinnin ja HR:n yhteistyöhön kuitenkin liittyy. Markkinointi-ihmiset eivät useinkaan tarvitse HR-ihmisten tukea työhönsä, joten heidän saamansa hyöty yhteistyöstä voi lopulta jäädä pieneksi.

Mielestäni kannattaisi ennen kaikkea pohtia, onko jaottelu HR:ään ja markkinointiin ajantasaista. Moderneissa yrityksissä puhutaan enää aika harvoin HR:stä ja markkinoinnista erikseen. Sen sijaan on syntynyt uudella tavalla määriteltyjä rooleja, jotka poistavat perinteisiä raja-aitoja niiden välistä.

Esimerkiksi brändityön parissa työskentelevät rekrytoinnin ammattilaiset ovat usein tehneet koko uransa ajan töitä osaajamarkkinoinnin parissa. Heillä on siis osaamista sekä HR:stä että markkinoinnista.”

‍