Jodelissa rakastetaan ilkkua huonoille ideoille ja kädenlämpöisille konsepteille. Puhumattakaan niistä ideoista, jotka on ”varastettu toiselta brändiltä, joka teki vähän samantapaisen toteutuksen muistaakseni vuonna 2007 tai 2008”. Mutta kenen syytä huonot ideat oikeastaan ovat?

Aivan ensimmäiseksi: asiakkaan.

(Dramaattinen tauko tähän.)

Asiakas: jätäthän briiffiisi tarpeeksi tilaa, jotta ulkopuolinen kumppanisi voi haastaa omia ideoitasi?

Asiakas, sinä ehkä briiffasit mainostoimistotiimisi liiankin hyvin. Tarjosit sivukaupalla taustatietoa tuotteesta, markkinatutkimuksesta nousseita löydöksiä ja kenties jotain valmiita luovia suuntiakin.

Sait homman vaikuttamaan liian helpolta. Huolellisesti valmisteltu briiffi nosti esiin kaikkein ilmeisimmät ideat – ne tarpeeksi hyvät. Ne, joihin on helppo aikapaineen alla ripustautua ja kuvitella auvoisaa helpotuksen tunnetta rakkaudeksi. Ne, joilla toimisto selviää viikkopalaverista kanssasi, ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Silloin sinulta ostajana vaaditaan aivan erityistä taitoa kysyä, onko “tarpeeksi hyvä” todella tarpeeksi hyvä ratkaisu briiffaamaasi tilanteeseen.

Toimisto: muistattehan haastaa, vaikka se vähän jännittäisikin?

Mistä päästäänkin luontevasti toiseen syypäähän: toimistoon. Erityisesti kaikkiin meihin, jotka toimimmet tiimissä jonkinmoisen johtajatittelin alla, useimmiten siis asiakkuus- ja luovaan johtoon.

Kävikö niin, että annoimme  liian tiukan aikataulun mennä läpi, ja nyt tiimin pitäisi jotenkin vaan selvitä presentaatiosta? Vai pahempaa, kuvittelimmeko presentaation olevan se, mitä varten työtä tehdään ja idea torpattiin oikeastaan siksi, että se on vaikea myydä?

En aio pidentää tätä tekstiä siteeraamalla tutkimuksia, joissa kerrataan erottuvien ja poikkeuksellisten ideoiden vaikutuksesta tunne- tai muistijäljen syntyyn tai jopa kilpailuedun luomiseen. Sellaisia tekstejä on jo LinkedIn täynnä. Sen sijaan ehdotan, että pysähdytään hetkeksi molemmilla puolilla pöytää ja mietitään yhdessä, minkälaista vaikutusta olemme hakemassa.

Parhaat ideat eivät usein ole niitä helpoimpia, eikä niihin kuulukaan löytyä valmista referenssiä.

Jos haluamme ideoita, jotka herättävät tunteita ja erottuvat markkinassa, meidän on annettava tilaa epävarmuudelle ja keskeneräisyydelle. Siispä asiakas: jätäthän briiffiisi tarpeeksi tilaa, jotta ulkopuolinen kumppanisi voi haastaa omia ideoitasi? Ja toimisto: muistattehan haastaa, vaikka se vähän jännittäisikin?

Parhaat ideat eivät usein ole niitä helpoimpia, eikä niihin kuulukaan löytyä valmista referenssiä. Kas kun sitten ne eivät enää ole niitä uusia, vaan jotain, jonka joku toinen teki jo vuonna 2007. Vai oliko se 2008?