Lapseni on teini. Jo aikaa ennen Sanna Marinin aikaansaamaa boomer-kohua meillä on ollut oma boomer-keskustelumme kotona. Tämä keskustelu on monesti toiminut arjessa punaisena lankana.

Teinin mielestä Facebook ja Instagram ovat boomer-medioita, joissa boomerit juttelevat boomeri-juttuja. Ja kun valtakunnallinen boomer-kohu nousi, minusta tuntui kuin kotonamme käyty keskustelu olisi noussut valtakunnan otsikoihin. 

Boomer-keskustelulle tulee antaa toinen mahdollisuus, mutta hiukan eri näkökulmasta.

Pääministerin herättämä boomer-keskustelu tuo esiin tärkeitä kuluttaja- ja mediakäyttäytymisen näkökulmia, jotka brändien sekä markkinointialalla työskentelevien on hyvä ymmärtää. 

Ensin on hyvä pohtia, mitä boomer oikeastaan tarkoittaa. Onko se ikäluokka, käyttäytymismalli vai elämäntapa?

Kotona käymämme keskustelun myötä olen oppinut ymmärtämään, että lapsemme ei viittaa meihin vanhempiin boomereina ikämme takia. Hän viittaa meihin boomereina käyttäytymisemme ja keskustelumme perusteella sekä erityisesti erilaisen somekäyttäytymisen takia.

Reflektoimalla perhettämme sanoisin, että boomer-keskustelussa puhutaan enemmän käyttäytymismalleista ja mediakanavista kuin ikäluokista. 

Teinin mielestä Facebook ja Instagram ovat boomer-medioita, joissa boomerit juttelevat boomeri-juttuja.

Pääministerin herättämä boomer-keskustelu tuo esiin tärkeitä kuluttaja- ja mediakäyttäytymisen näkökulmia, jotka brändien sekä markkinointialalla työskentelevien on hyvä ymmärtää. 

Teinille olemme kertoneet, että me olemme ksenniaaleja (xenniaali). Kuulumme mikrosukupolveen, joka on syntynyt 70- ja 80-luvun taitteessa. Edustamme X-sukupolven ja milleniaalien välistä taitekohtaa, sillä olemme eläneet analogisen lapsuuden ja kasvaneet aikuisiksi digitalisoituvassa maailmassa. Ja jos tarkkoja ollaan, saattaa vuonna 1986 syntynyt pääministeri itsekin kuulua xenniaalien sukupolveen. 

Monelle tämä sukupolvimääritys saattaa olla uusi. Xennials-määritelmä lisättiin Oxfordin sanakirjaan vasta viime vuonna. Samana vuonna sana boomer lisättiin Kotimaisten kielten keskuksen sanatietokantaan.

Kiinnostavien keskusteluaiheiden keksiminen on nykyään haastavaa. Ansaitun medianäkyvyyden saaminen on vaikeaa tai lähes mahdotonta. Kohderyhmät ovat pirstaloituneet kiinnostuskuplien ja eri kanavien universumiin. Brändit taistelevat ihmisten huomiosta ja sitoutumisesta. 

Olen pohtinut, voisivatko brändit hyödyntää samoja mekanismeja, jotka toimivat boomer-keskustelussa. Voisivatko brändit törmäyttää erilaisia viestintätapoja käyttävät ryhmät tietyssä kanavassa (universumissa), jolloin kiinnostava keskustelunaihe saisi tulta alleen?

Keskustelun aloittamiseen tarvitaan toki tunnettu vaikuttaja, joka kärjistää viestin eri ryhmille yhdessä yhteisessä kanavassa, esimerkiksi Instagramissa, ja näin aktivoi keskustelun.

Tämä saattaa toimia, mutta tärkeintä on kuitenkin ymmärtää erilaisten ryhmien roolit ja käyttäytymismallit nykyajan someympäristössä. Silloin voi osallistaa ja sitouttaa yleisöjä sekä kokeilun kautta löytää brändille ja eri kohderyhmille parhaiten toimivat konseptit sosiaalisessa mediassa.

Sillä varmaa on se, että me boomerit olemme (sosiaalisessa) mediassa, mutta tarvitsemme välillä virikkeitä ja keskustelunavauksia, jotta pääsemme boomereille luontaiseen tilaan. Me boomerit kun tykkäämme ihmetellä ympärillämme olevia ja tapahtuvia asioita.

Ja oikeastaan ilman meitä boomereita sosiaalista mediaa ei olisi olemassakaan. Joten jäitä hattuun, keskustelu on vasta alkamassa. Otetaan se oppimisen kannalta!

‍Nea Barman on tulevaisuustarkkailija, joka jakaa ajatuksiaan kuluttamisen kulttuurista. Hänen näppäimistöstään syntyy pohdintaa omasta kuluttamisesta ja kuluttamisesta kulttuurisena ilmiönä antiikin ajoista aina tähän päivään asti. Barman kirjoittaa paremman dialogin toivossa.