Vuonna 2018 yrittäjä, valokuvaaja ja toimittaja Jenna Lehtonen oli lopen kyllästynyt tapaan, jolla valtamedia uutisoi Itä-Helsingistä.
– Ne jutut olivat ja ovat yhä hirveän yksipuolisia. Valtaosa uutisista, joita Itä-Helsingistä kirjoitetaan, on muualla asuvien toimittajien kirjoittamia. Niissä stereotypiat ja ennakkoluulot kukoistavat. Itä-Helsinki on paljon muutakin kuin yksi ostari, Lehtonen sanoo.
Hänen mukaansa uutisoinnissa pidetään yllä mielikuvaa siitä, että itäinen Helsinki on synkkä ja kolkko paikka. Paikalliset kokevat asian aivan päinvastoin, sanoo Vuosaaressa syntynyt ja nykyisin Vartiokylässä asuva Lehtonen.
Toivon, että paikalliset yrittäjät hiffaavat, millainen etu on mainostaa paikallismediassa.
– Mietin, miksei kukaan kerro alueen hyvistä puolista. Päätin, että Itä-Helsinki ansaitsee parempaa journalismia.
Niinpä Lehtonen haki vuonna 2018 apurahaa Patricia Seppälän säätiöltä Itä meidän - projektiinsa. Tarkoitus oli toimittaa kymmenen kuvareportaasia Itä-Helsingistä. Apuraha myönnettiin, ja Lehtonen julkaisi reportaasit kotisivujensa blogissa. Vastaanotto oli niin hyvä, että Lehtonen päätti jatkaa projektia. Siitä sai alkunsa Itä-Helsinki-niminen verkkomedia, joka kerää nykyään kymmenisen tuhatta lukijaa kuukausittain.
Aluksi Itä-Helsinki pyöri apurahojen voimin, mutta nykyään tuottoja tulee jonkin verran natiivi- ja bannerimainonnasta sekä median omasta verkkokaupasta, jossa myydään Itä-Helsinki-aiheisia tuotteita, kuten kangaskasseja, huppareita ja julisteita.
– Tarkoitus on hiljalleen kaupallistaa mediaa enemmänkin. Toivon, että paikalliset yrittäjät hiffaavat, millainen etu on mainostaa paikallismediassa. Mainokset on kohdennettu tarkasti juuri Itä-Helsingissä asuville ihmisille, Lehtonen sanoo.
Lehtonen kirjoittaa ja kuvaa juttuja jonkin verran itse, mutta palkkaa toisinaan myös muita toimittajia tekemään juttuja. Pääpaino ei ole päivänpolttavissa uutisissa vaan syväluotaavissa henkilöjutuissa ja reportaaseissa. Mukana median tekemisessä on myös web designer sekä tarvittaessa muita ammattilaisia.
"Toivomme ihmisten suhtautuvan meihin vähän kuin naapureihin: olemme tuttuja hahmoja emmekä kasvoton mediatalo.”
Lehtonen pitää kiinni kolmesta asiasta: tekijöiden on oltava itähelsinkiläisiä tai tunnettava alue, heille on maksettava palkkio ja laadun on oltava priimaa.
– Mä en teetä vapaaehtoistyötä. Media-alalla poljetaan palkkioita koko ajan alemmas ja teetetään freelancereilla töitä paskoilla palkkioilla. Haluan maksaa mahdollisimman hyviä palkkioita hyville tekijöille. Paitsi tekstien myös kuvien täytyy olla priimaa, Lehtonen sanoo.
Hän huomauttaa, että suomalaisissa paikallismedioissa törmää usein ”epäammattimaisiin räpsyihin” Itä-Helsingin mediassa ei sellaisia kuvia näy.
– Meillä tekstien lisäksi kuvat ovat vetonauloja, jotka pysäyttävät lukijan jutun äärelle.
Lehtosen puheesta kuulee, että Itä-Helsinki on hänelle sydämen asia. Hän toivoo ihmisten muistavan, että Itä-Helsinki on valtavan kokoinen alue, jossa asuu neljäsosa helsinkiläisistä.
– Tämä paikka ei poikkea millään tavalla mistään muusta Helsingin asuinalueesta. Tai no, missään muualla ei ole niin upeita luontokohteita kuin Itä-Helsingissä, Lehtonen sanoo.
Hänelle on tärkeää, että Itä-Helsingin artikkeleissa voidaan antaa ääni niille, jotka eivät ole saaneet sitä kuuluviin aikaisemmin. Juttuja jalkaudutaankin tekemään paikallisten ihmisten keskelle.
– Me emme soita puhelimella vaan menemme soittamaan ovikelloa. Olemme pieni paikallistoimitus ja siellä, missä lukijatkin. Toivomme ihmisten suhtautuvan meihin vähän kuin naapureihin: olemme tuttuja hahmoja emmekä kasvoton mediatalo.
Itä-Helsinki-mediassa julkaistaan 1–2 juttua kuukaudessa. Lehtonen toivoo, että niitä voisi julkaista enemmänkin, mutta hänen aikansa ei riitä kaikkeen. Hän tekee asiakastöitä omassa yrityksessään, jotta voi pyörittää mediaansa – ja haaveilee, että tulevaisuudessa työt voisivat jakaantua päinvastoin.
Lehtonen kertoo toivovansa, että voisi jossain vaiheessa työllistää isommankin määrän toimittajia ja kuvaajia.
– Pitää olla hulluja unelmia, ja tämä on yksi minun omistani.
