Oletko nähnyt meemin, jossa Porschet kaartavat kauniisti peräkkäin auringonlaskuun ja tekstissä lukee vapaasti suomennettuna ”McKinseyn konsultit palaamassa toimistolle sen jälkeen, kun ovat kertoneet asiakkaalle, että kannattaa leikata kuluja ja nostaa hintoja”?  

Olen saanut kuulla saman tyylisiä ohjeita viimeisen reilun puolentoista vuoden aikana usein ja yllättävän monelta yritysjohtamisen ammattilaiselta.

Työskentelen toista kertaa elämässäni toimitusjohtajana. Tämä toinen kerta ei ole ollut helpoimmasta päästä, sillä lähtötilanne oli haastava. Taustalla oli neljän yhtiön fuusio, jolle kävi niin kuin fuusioille usein käy: se ei onnistunut. Vetovastuuni alkoi tilanteessa, jossa epäonnistuminen oli jo sanottu ääneen ja jäljellä olevan päälle päätettiin rakentaa komea comeback.  

Johtajan suurin synti tässä ajassa ei taida ollakaan tietämättömyys vaan se, että luulee tietävänsä enemmän kuin tietääkään.  

Puhuin lähtötilanteesta tapojeni mukaan avoimesti, sillä minulla ei ollut syytä salailla sitä. Aivan puhtaita jauhoja minulla ei tosin ollut pussissa, sillä ajattelin saavani minulta kokeneemmilta johtajilta neuvoja tilanteeseen, jossa olin.  

Suunnitelmani toimi erinomaisesti, sillä moni jakoi ohjeensa minulle mielellään. Vaikka keskustelut olivat aina mukavia, suurimmasta osasta neuvoista ei ollut kuitenkaan minulle juuri mitään hyötyä.  

Ongelma ei ollut siinä, etteikö jokainen neuvoja jakanut olisi vilpittömästi halunnut auttaa. Arvostan jokaista, joka on käyttänyt tai tulevaisuudessa käyttää aikaa kanssani keskustelemiseen.  

Sen sijaan ongelma oli siinä, että tarjolla oli kokoelma neuvoja, jotka kertoivat enemmän pelkästään vastaajan omista kokemuksista ja siitä, kuinka hänestä johtamisen tulisi toimia. Sivuseikaksi jäi usein se, mikä auttaisi minua onnistumaan työssäni.

Kuinka usein lopulta ratkon ongelmaa vain siksi, että uskon tietäväni siihen jo ratkaisun?

Havainto sai samalla miettimään, kuinka paljon johtamisestamme ylipäätään perustuu perinteiseen ”Jos ainoa työkalusi on vasara, kaikki ongelmat näyttävät nauloilta” -tilanteeseen? Sain vastauksia kysymiini kysymyksiin usein niin automaattisesti, että minun oli pakko kysyä itseltä, kuinka usein lopulta ratkon itsekin ongelmaa vain siksi, että uskon tietäväni siihen jo ratkaisun.

Kuunneltuani samantyylisiä ohjeita hieman eri sanoin tarpeeksi monta kertaa ymmärsin lopulta, että vika ei ollut vastaajissa vaan kysymyksessäni.  

Vastausten sijaan minun olisi pitänyt pyytää hyviä kysymyksiä.    

Johtajan suurin synti tässä ajassa ei taida ollakaan tietämättömyys vaan se, että luulee tietävänsä enemmän kuin tietääkään.