🔍 Suurennuslasilla merkityt jutut ovat pidempiä, taustoittavia ja päivittäisestä uutisoinnista poikkeavia artikkeleita.

Kauppatieteitä 2010-luvun alussa Turun yliopistossa opiskellut Laura Saarinen huomasi opintojensa aikana, että kaupallinen ala ei kiehtonut tavalla, jolla sen olisi ehkä ollut tarkoitus.

– Ajatukseni olivat tuolloin aika mustavalkoiset, ja ajattelin, että tätä en ainakaan halua tehdä. Olin aina viihtynyt merellä ja saaristossa, ja halusin luoda jotain omaa siihen liittyen, Saarinen muistelee.

Syntyi ajatus vastuullisesta uimapukubrändistä. Saarinen oli kuitenkin kaikkea muuta kuin vaatesuunnittelija.

– Muodin luominen ei itsessään sytyttänyt, mutta olin kiinnostunut brändäyksestä ja markkinoinnista. En ole rakentanut itselleni henkilöbrändiä, mutta Lilja the Label edustaa silti hyvin paljon sitä, mitä minä olen, Saarinen toteaa.

Hän oli liikkeellä oikeaan aikaan. Vastuullisuus ei toki ollut uusi keksintö vielä kahdeksan vuotta sitten, mutta tämän päivän mittakaavassa se ei ollut esillä. Lilja the Labelin käyttämiä kierrätysmateriaaleja ei ollut saatavilla samaan tapaan kuin nyt, ja materiaalit ovat myös vuosien varrella kehittyneet.

Tuolloin vastuullisuus oli vielä asia, jolla pystyi erottumaan myös markkinoinnillisesti. Tänä päivänä tilanne on eri, ja se on Saarisen mukaan vain ja ainoastaan hyvä asia.

– On hyvä suunta, että vastuullisuus on yhä enemmän esillä. Meidän näkökulmastamme tilanne on tietysti vähän kaksijakoinen, koska se ei voi olla enää erottautumistekijä. Vaatimus pitää olla mukana yritysten DNA:ssa ja ihan arkipäiväisessä tekemisessä.

Verkkokauppa suunniteltiin alusta lähtien kansainväliseksi.

Yhteisö ja sen ympärille rakennettu brändi

Saarinen alkoi aikanaan viedä brändiä eteenpäin käytännössä yksin nollasta. Vielä neljä vuotta sitten hän kyllä elätti jo itsensä, mutta vasta sen jälkeen brändi on lähtenyt toden teolla lentoon. Enää Saarinen ei myöskään ole yrityksen ainoa omistaja, vaan taustalla on kaksi pientä rahoituskierrosta.

Viime vuonna yrityksen liikevaihto oli jo 700 000 euroa, mutta Saarinen kertoo, että tänä vuonna tavoitellaan puoltatoista miljoonaa.

Saarisen mukaan brändiä ei rakennettu isommaksi markkina kerrallaan, vaan verkkokauppa suunniteltiin alusta lähtien kansainväliseksi. Tänä vuonna Saksan markkina on kirinyt myynnissä jo Suomen ohi. Se muodostaa liikevaihdosta noin kolmanneksen ja Suomi neljänneksen. Muita tärkeitä markkinoita ovat muun muassa Sveitsi, Itävalta, Belgia ja Hollanti.

Koska Saarinen ei itse ole muotisuunnittelija, korostuu yhteisön, yleisön ja sidosryhmien merkitys mallistossa. Lilja the Label ei sanele, millaiseen uimapukuun juuri tänä keväänä on muodikasta pukeutua, vaan valikoima elää asiakkaiden toiveiden mukaan. Se luo Saarisen mukaan myös kestävyyttä, kun mallistoa ei uusita joka kevät. Brändin klassikot elävät, jos niille löytyy kysyntää.

Käytettyä ja ennakkotilauksia

Vastuullisuus ja kestävyys ei Lilja the Labelilla tänä päivänä rajoitu enää kierrätysmateriaaleihin.

– Olemme uikkareiden kohdalla kiinnittäneet jatkuvasti enemmän huomiota niiden jatkokäyttöön. Siinä on kuitenkin kaksi haastetta: Vaikka käytämmekin kierrätysmateriaalia, joudutaan uimapuvuissa käyttämään kuitenkin elastaania, mikä on iso ongelma jatkokierrätykselle. Lisäksi tuote on hankala siinäkin mielessä, että uimapuku on tietyllä tavalla hygieniatuote, joten sen ostamiseen käytettynä voi olla iso kynnys – varsinkin jos kauppa kävisi kuluttajalta kuluttajalle.

Yhteistyössä kierrätettyyn muotiin keskittyvän Reloven kanssa Lilja the Label on kuitenkin alkanut ottaa vastaan käytettyjä uimapukuja, jotka myydään sitten takaisin ulos. Kaikki uimapuvut tarkastetaan ja huolletaan, jotta ihmiset tietävät, mitä saavat.

– Ihmisen koko tai käyttötarkoitus saattaa muuttua, ja joku saattaa käyttää uimapukua vain kerran tai pari. Olemme saaneet hyvää palautetta käytettyjen uimapukujen laittamisesta kiertoon, vaikka se ei kaikkien juttu olekaan, Saarinen sanoo.

Yksi merkittävä tekijä vastuullisuuden näkökulmasta on myös se, että jo noin puolet Lilja the Labelin tuotteista myydään ennakkotilauksena. Toisin sanoen, tuote valmistetaan vasta sitten, kun se on ostettu. Tästä asiakkaat palkitaan myös pienellä alennuksella. Tammikuussa ennakkotilausten myyminen on helppoa, mutta kesän kynnyksellä ihmiset ovat ymmärrettävästi jo kärsimättömämpiä.

– Tämä kuitenkin helpottaa tosi paljon myös suunnitteluamme kauden mallien ja kokojen osalta, koska ennakkotilauksista saatu data vastaa aika hyvin sitä, mitä kesäasiakkaat ostavat, Saarinen valaisee.

Koolla on väliä

Koko on uimapukubisneksen vastuullisuudessa olennainen asia moneltakin osin. Oikeanlaiset mitoitukset ja niiden viestiminen verkkokaupassa vähentää tuotepalautuksia ja samalla hiilijalanjälkeä. Se on tietysti kannattavaa myös liiketaloudellisesti. Saarinen muistuttaa, että kaksi saman vaatekoon ihmistä voi olla muodoiltaan aivan erilaisia.

Toisaalta yrityksen sosiaalinen vastuu korostuu esimerkiksi viestinnässä käytetyssä kuvastossa.

"Vastuullisuudessa kiinnitetään usein huomiota vain ympäristövastuullisuuteen."

– Olemme ottaneet markkinoinnissakin aika yhteisöllisen lähestymistavan. Järjestämme esimerkiksi avoimia kuvauksia, joihin asiakkaat voivat tulla malleiksi. Olemme saaneet kiitosta siitä, että näytämme uimapuvut ”aitojen naisten päällä”, mutta vieroksun hieman tällaista puhetta, koska ihan yhtä aitoja ammattimallitkin ovat, Saarinen sanoo.

– Vastuullisuudessa kiinnitetään usein huomiota vain ympäristövastuullisuuteen ja ehkä joskus sosiaaliseen vastuullisuuteen, mutta se on isompi kokonaisuus, joka pitää ottaa huomioon kaikessa tekemisessä, Saarinen summaa.

Lue myös: Kekäle sortui mainoksissaan sinipesuun – kampanjan ongelmat esiin nostanut Emmi Paunonen kertoo saaneensa yhteydenottoja muun muassa huolestuneilta äideiltä