Markkinointiala perustuu jatkuvaan kilpailuun. Kilpailemme niin ideoista, asiakkaista kuin erilaisista tunnustuksistakin. Jatkuva kilpaileminen pitää kehitystä yllä ja tuottaa parhaimmillaan valtavasti iloa, mutta se on myös kuluttavaa. Muun muassa siksi yksi tärkeimmistä taidoista alallamme on häviämään oppiminen.

Häviäminen on työssämme suorastaan väistämätöntä. Kukaan ei kuitenkaan halua puhua siitä, vaikka liki jokaisessa kilpailussa on enemmän häviäjiä kuin voittajia. 

Epäonnistumisia on kivuliasta muistella. Tarjoat mielestäsi loistavaa ideaa tiimillesi tai asiakkaallesi, mutta se tulee tyrmätyksi. Ilmoitat työsi kilpailuun, etkä pääse shortille tai tule palkituksi. Yrität voittaa uuden, kiinnostavan asiakkaan, joka kuitenkin valitsee kumppanikseen kilpailijasi.

Jos ideaasi ei ostettu, on ajanhukkaa jäädä jankkaamaan.

Häviämiseen ja tappioihin on helppo jäädä rypemään, mutta fiksua tai kannattavaa se ei ole. Tie menestykseen ja voittoihin edellyttää häviämään opettelua.

Fiksu ja hyödyllinen häviäminen vaatii harjoittelua ja resilienssiä niin yksilöltä kuin tiimiltä. Mitä nopeammin onnistut tunnistamaan ja hyödyntämään opit epäonnistumisesta, sitä nopeammin ja paremmin pääset kiinni seuraavaan haasteeseen. Resilienssin kasvattaminen yksilö- tai organisaatiotasolla ei ole helppoa, mutta se kannattaa, sillä se on yksiselitteisesti menestyksen edellytys.

Jos ideaasi ei ostettu, on ajanhukkaa jäädä jankkaamaan. Ideaasi ei ostettu, koska se ei vastannut tarpeeseen tai koska et osannut myydä sitä oikein. Tilanne ei muutu vääntämisellä tai kiukuttelulla. Niiden avulla voit lähinnä rapauttaa keskusteluyhteyden eri osapuolien välillä ja vaikeuttaa seuraavien ideoiden kauppaamista.

Älä jää murehtimaan roskakoriin lentänyttä ideaasi. Sen sijaan mieti, mitä voit oppia kokemuksesta ja miten onnistut hyödyntämään opit ja palautteet seuraavien ideoiden synnyttämistä varten. Paneuduitko riittävästi briefiin, kuuntelitko muita, teitkö taustatyöt tarpeeksi huolellisesti? Jumiutuminen epäonnistumiseen estää sinua tekemästä työtäsi eli synnyttämästä uusia ideoita. Epäonnistumisesta oppiminen taas auttaa sinua tekemään työsi tulevaisuudessa entistä paremmin.

Fiksun häviämisen opettelu on kunkin yksilön vastuulla, mutta yrityskulttuuri voi joko tukea tai rapauttaa kehitystä.

Häviämään opettelu, kuten kaikki muukin oppiminen, vaatii toistoa. Sen lisäksi se edellyttää hyvää itsetuntemusta ja kypsää vastuunkantoa. Omien virheiden myöntäminen tekee toisinaan kipeää, mutta jos et uskalla tunnustaa niitä, on sinun ja koko tiimin mahdotonta kehittyä. Jos tiiminne epäonnistui uusasiakashankinnassa, ette voi kerätä oppeja ja kehittyä seuraavaa koitosta varten, jos yksilöt eivät näe tai uskalla nähdä omia virheitään ja heikkouksiaan.

Fiksun häviämisen opettelu on kunkin yksilön vastuulla, mutta yrityskulttuuri voi joko tukea tai rapauttaa kehitystä. Virheitä pitää olla sallittua tehdä – kunhan niiden toistamisen välttäminen on jokaisen yksilön agendalla. 

Hedelmällistä on pyrkiä luomaan yritykseen kulttuuri, jossa virheistä puhuminen ei ole syyllisten etsintää vaan askel kohti tiimien tai roolien fiksumpaa optimointia ja osa jatkuvan oppimisen prosessia. Häviäminen kun auttaa oppimaan ja oppiminen on jokaisen onnistumisen edellytys.