Kesän alussa olin tullut tilanteeseen, jossa olin jo pidempään polttanut kynttilää kaikista mahdollisista päistä. Luulin silti jaksavani. Lopputulosta ei tarvitse arvailla. Jäin pysyvästi ylikierroksille, enkä palautunut lainkaan. Oli pakko pysähtyä. Kesä meni palautumisen lisäksi opetellessa uusia tapoja elää arkea.
Kaikista vaikeuksista huolimatta pysähtyminen antaa aina jotain uutta. Sain mahdollisuuden ottaa etäisyyttä omaan toimintaani. Huomasin, että vaikka olin puhunut asioiden tärkeysjärjestyksestä ja kuvitellut laittavani minulle tärkeimmät asiat elämässäni etusijalle, olin kuitenkin toiminut liian usein toisin.
Olemme varmasti samaa mieltä siitä, että läheisten sekä oman terveyden ja hyvinvoinnin tulisi aina mennä töiden edelle. Kuinka usein laiminlyöt läheisiäsi tai omaa hyvinvointiasi työsi takia? Minulle se tapahtui pelottavan usein.
Usein työssä on joustovaraa, mutta emme uskalla pyytää sitä, sillä pelkäämme näyttävämme heikoilta.
Vaikka työnantajalla ja työilmapiirillä on roolinsa, vastuu asiasta on meistä jokaisella. Teemme päivittäin valintoja, jotka harvoin liittyvät meille asetettuihin tavoitteisiin vaan enemminkin odotuksiimme ja vaatimuksiimme itseämme kohtaan.
Usein työssä on joustovaraa, mutta emme uskalla pyytää sitä, sillä pelkäämme näyttävämme heikoilta. Tämä kirjoitus on saanut minut pohtimaan juuri heikkoutta. Uskallanko julkaista tämän? Mitä jos minua pidetään heikkona? Nähdäänkö minut lurjuksena, kun kehtaan kyseenalaistaa työn ylivertaisen aseman yhteiskunnassamme?
Kuormittavien asioiden tunnistaminen on vaikeaa varsinkin, jos olet joustanut sinulle tärkeistä asioista jo pitkään.
Jos tätä tekstiä lukiessasi ajattelit, että ”kyllähän töiden puolesta pitää venyä” tai ”hän ei taida ymmärtää, kuinka vaativaa työni on”, pysähdy hetkeksi. Miksi laiminlyöt itseäsi ja läheisiäsi? Kuinka moni venymistä vaativista asioista on sinulle todella määrättyjä ja kuinka moni on itsellesi asettamia vaatimuksia?
Kuormittavien asioiden tunnistaminen on vaikeaa varsinkin, jos olet joustanut sinulle tärkeistä asioista jo pitkään. Läheisten kanssa keskustelu voi auttaa. Kysy heiltä, millaisena he näkevät elämäsi tärkeysjärjestyksen. Muista myös pohtia rehellisesti, miten itse voit. Läheisesi tai terveytesi eivät kestä jatkuvaa laiminlyöntiä. En suosittele testaamaan rajojasi tässä asiassa.
Uskalla siis pysähtyä riittävän usein, kyseenalaistaa toimintasi ja tarvittaessa pyytää apua. Sitä on tarjolla useammin kuin arvaatkaan.
Anttoni Heikura on toiminut monipuolisissa myynnin ja markkinoinnin tehtävissä noin 15 vuoden ajan. Päivätyössään hän vastaa hybridimarkkinointitoimiston henkilöstöstä, työilmapiirin kehittämisestä sekä tiedonhankinnan tiimistä. Kirjoitusten keskiöön hän nostaa uusia kulmia ihmisestä, motivaatiosta, kehittymisestä ja hyvinvoinnista.
