Liian pienet budjetit. Liian vähän aikaa. Liikaa projekteja. Väärä idea voitti kultaa ja väärä toimisto kilpailutuksen. Ja välipalakaapistakin on rahkat loppu.
Joskus tuntuu siltä, että mainostoimistoihmisen artesaaniolutlasi on aina puoliksi tyhjä.
Samppanjaahan tässä ei ole aikoihin enää juotu, kuten valtakunnan päämediassakin on hiljan tiedetty kertoa.
Siitäkin huolimatta uskallan väittää, että on etuoikeus tehdä juuri tätä työtä. Suorittavan työn sijasta teemme toteuttavaa työtä. Itseämme toteuttavaa nimittäin.
Mainostoimistoissa erilaiset kirjallisesti, visuaalisesti ja ylipäätään luovasti suuntautuneet ihmiset saavat ilmaista itseään ja heille maksetaan siitä palkkaa.
Koska kaikki merkittävät asiantuntija-artikkelit ovat muodoltaan listoja, kirjaan myös minä omat väitteeni tämän työn valoisista puolista helposti silmäiltäväksi luetteloksi. Kas näin:
Tiimityön kauneutena on sen helppous. On aina joku muu, jonka osaamiseen ja mielipiteeseen nojata. Yhdessä kehitetty idea on poikkeuksetta parempi kuin se, mihin olisit pystynyt yksin.
Tämä on uteliaiden ammatti. Työn nimissä saa syventyä, uppoutua ja ottaa selvää sellaisista asioista, joiden pariin ei välttämättä muutoin eksyisi. Osaan käydä verrattain uskottavaa pöytäkeskustelua luomutuotannosta tietoturvauhkiin ja lasinpuhalluksesta silmänpohjakuvaukseen.
Meillä kaikilla on käytössämme omaamme isompi ääni, jonka avulla voimme vaikuttaa siihen, kenen ääni kuuluu.
Kun ystäväsi kysyvät, milloin pidät kesälomasi ja vastaat kahdettatoista vuotta putkeen ”koko heinäkuun”, ollaan keskiluokkaisen unelmaelämän ytimessä. Puhumattakaan siitä, miten kivaa elokuussa on palata samana päivänä lomalta töihin kaikkien työkavereiden kanssa. Siinä on sitä vanhaa kunnon lukuvuoden alun tuntua – vain uudet penaalit puuttuvat.
Älkääkä suotta käsittäkö väärin. Työelämää saa ja pitääkin haastaa. Mutta joskus on hyvä myös muistaa, mikä kaikki on oikeastaan aika hyvin.
Titteliltään luova johtaja, sydämeltään copywriter. Heidi Taina kirjoittaa avoimesti luovasta suunnittelusta ja sen edellytyksistä. Hän uskoo, että ihminen on jatkossakin tietokonetta tärkeämpi tekijä luovuudessa. Kukoistaakseen luovuus kuitenkin kaipaa ennakkoluulotonta ruokkimista sekä joskus vain päämäärätöntä seinään tuijottelua.
