Jostain syystä vallalla on käsitys, että yksilön erinomaisuutta ei saa korostaa. 

Sanotaan myös, että starakulttuuri on kuopattu. Starakulttuurin kuolemaa kuitenkin julistetaan samaan aikaan, kun yhä useampi rakentaa ja kiillottaa omaa henkilöbrändiään.

En tiedä, mitä starakulttuurilla enää tarkoitetaan. Jos se jollekin sama asia kuin toksisuus tai kusipäisyys, niin minä en puhu siitä. Itseensä täynnä olevia ääliöitä löytyy elämän jokaiselta osa-alueelta, mutta se ei tee kenestäkään erinomaista. Sama toimii myös päinvastoin. Erinomaisuus ei tarkoita automaattisesti, että on muiden arvoa väheksyvä sosiopaatti tai yksinäinen susi.

Ei ole keneltäkään pois, jos nostamme tiimistä erityisen kovia yksilöitä.

Siinä missä urheilu, taide tai musiikki tarvitsevat suurenmoisia lahjakkuuksia (joita staroiksikin kutsutaan) niitä tarvitaan myös mainosalalla. Staroja tarvitaan jo siksi, että muilla on jotain, josta ottaa esimerkkiä ja jota ihailla. Starat kannustavat tekemään työtä sen eteen, että jonain päivänä voisi olla itsekin jotain. Mainosala olisi hyvin toisenlainen ilman Bill Bernbachia, David Drogaa tai paikallisia starojamme Ami Hasania, Timo Everiä, Anu Igonia, Erkko Mannilaa, Minna Rönkköä tai Jyrki Poutasta.  

Uskon yhteisön ja tiimien voimaan, mutta uskon yhtä lailla huippuunsa viritettyihin yksilöihin. On naiivia uskoa siihen, että minkä tahansa tiimin saa toimimaan erinomaisesti ilman, että yksilöiden vahvuudet tunnistetaan.Tähän väliin voisi heittää latteuden heikommasta lenkistä, mutta tyydyn toteamaan, että joukkueen johtaminen lähtee yksilöistä. Ei ole keneltäkään pois, jos nostamme tiimistä erityisen kovia yksilöitä. Mutta jostain syystä olemme sitä mieltä, että tasapäistäminen on parempi, sillä silloin kenellekään ei tule paha mieli. Samaan aikaan on kuitenkin ihan ok hehkuttaa Lauri Markkasta tai Leo Messiä, vaikka he joukkuepelaajia ovatkin. 

Loiset eivät anna mitään, vaan ainoastaan hyötyvät tiimistä.

Kusipäitä ei siedä kukaan, mutta on olemassa toinen ihmisryhmä, joka ansaitsee tulla mainituksi tässä yhteydessä. Niitä ovat loiset, jotka viihtyvät tiimin suojissa piilossa. Loiset eivät anna mitään, vaan ainoastaan hyötyvät tiimistä. He ovat niitä, jotka voivat olla poissa ikuisuuden ja palata paikalle, kun hommat on hoidettu. Loiset eivät tuhoa tiimihenkeä siinä missä kusipäät, mutta loinen vie tilaa aidolta talentilta. Usein loiset eivät edes tajua olevansa loisia, vaan uskovat olevansa tärkeitä yhteisölleen.

Toivon jatkossakin olevani osa yhteisöjä, joista ei staroja puutu. Nykyisiä ja tulevia, miehiä ja naisia, nuoria ja vanhoja ja jotain siltä väliltä. On tärkeää ympäröidä itsensä ihmisillä, jotka osaavat asiansa, tietävät sen ja antavat erityisosaamisensa muiden käyttöön.

On tärkeää myös tietää, mitä itse osaa ja mitä haluaa saada aikaan. Se ei ole kusipäisyyttä. Se on ammattimaisuutta, ja sitä jos jotain tarvitaan voittavissa tiimeissä.