Yle uutisoi viime viikolla suomalaisnuorten käyttäytymisen muuttuneen korona-aikana pysyvästi: kasvokkaiset tapaamiset ovat vähentyneet. Sosiaalisten kohtaamisten siirtyminen someen ja muiden etäyhteyksien varaan on lisännyt nuorten kokemaa yksinäisyyttä ja heikentänyt heidän hyvinvointiaan. Uutista oli helppo kauhistella, kunnes tajusin meidän aikuisten hankkiutuneen täsmälleen samanlaiseen pulaan.

Korona-aika opetti meidät etä- ja hybriditöihin. Ihastelemme edelleen työmatkoista säästynyttä aikaa. Parhaimmillaan etäily antaa hetken lisää aikaa aamu-unille, sallii huonojen päivien viettämisen kaukana muista ja helpottaa ruuhkavuosia elävien päiväkotirumbaa.

Työterveyslaitoksen tuoreen tutkimuksen mukaan etätyöllä on kuitenkin myös varjopuolensa. Paljon etätyötä tekevät kokevat palautuvansa työstä lähityötä tekeviä heikommin. Tasapainoilu työn ja muun elämän välillä vaikeutuu ja yksinäisyyden tunne lisääntyy, kun ihmiskontaktit katoavat tai muuttuvat kuvakkeiksi läppärin ruudulle.

Etä- ja hybridityön taika on siinä, että se lisää vaikuttamismahdollisuuksia omaa työtä kohtaan.

Luovan työn näkökulmasta tilanne on huolestuttava. Jos tiivistä ongelmanratkaisutyötä tekevät aivot eivät pääse palautumaan tai työ ja vapaa-aika sekoittuvat liiaksi toisiinsa, kärsii ensimmäisenä mieliala ja seuraavaksi luovan työn taso. Väsynyt mieli synnyttää harvoin mitään uutta. Jos ihmiskontakteja ei ole tarpeeksi, on muihin työyhteisön jäseniin vaikeaa rakentaa yhteyttä ja luottamusta, ja luottamus taas on luovan työn edellytys.

Uudenlainen vapaus on osoittautunut niin tärkeäksi, että olemme valmiita uhraamaan sen eteen paljon – jopa oman hyvinvointimme.

Jos olemme tunnistaneet etätyön riskit, miksemme sitten palaa sankoin joukoin toimistoille? Toimistoissa tätä haastetta on taklattu niin porkkanalla kuin kepilläkin. Toisissa paikoissa ihmisiä houkutellaan toimistolle viihtymään ja nauttimaan, toisissa lähityö on johdon sanelema pakko ja työsuhteen edellytys. Jälkimmäinen malli tuntuu harvan alan ammattilaisen näkökulmasta houkuttelevalta.

Etä- ja hybridityön taika on siinä, että se lisää vaikuttamismahdollisuuksia omaa työtä kohtaan. Se lisää vapautta. Uudenlainen vapaus on osoittautunut niin tärkeäksi, että olemme valmiita uhraamaan sen eteen paljon – jopa oman hyvinvointimme. Sen sijaan, että pohdimme, miten saamme lisättyä lähityötä, kehotan miettimään, miten saamme lisättyä luovan alan ammattilaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä laajemmin. Väitän, että lähityöskentely tuntuisi mielekkäämmältä, jos etätyö ei olisi ainoa vapaus, jolla omaa työtä voi hallita.