Kuvitellaan tilanne, jossa yrityksen johtoryhmä on koolla. Toimitusjohtaja Kim Väisänen, talousjohtaja Jari Sarasvuo, tuotejohtaja Elias Aalto, operatiivinen johtaja Noora Fagerström, markkinointijohtaja Jenni Kynnös ja asiakaspalvelujohtaja Sami Hedberg istuvat sohvilla valmiina kuulemaan pitchiä siitä, miten markkinointi tekee heidän rahallaan enemmän rahaa.

Pitchaava toimisto astuu lauteille. Alkuun kevyt icebreaker ja tiimin esittely. Paikalle on roudattu toimiston ykkösketju.

Aloitetaan näkemyksellä – tai oikeastaan kyseessä on datapläjäys erilaista grafiikkaa ja matriisia. Löydökset tiivistetään muutamalla Narinkkatorilla kuvatulla kohderyhmän haastatteluvideolla.  

”Me ollaan joskus valittu kaunein, mutta siitä tuli kallein. Sydämet sanoo kyllä, mutta bisnestä ei tehdä pelkällä sydämellä."

Sitten ideoihin. Toinen toistaan luovempia ideoita todentaa, että toimistolla on vietetty pitkää iltaa siemaillen muutakin kuin kauralattea. Sohvilla etenkin Jenni ja Sami kiemurtelevat innostuneina.

Ollaan jo loppupuolella, mutta edessä on esityksen puuduttavin osuus; kymmenittäin bullareita ja prosessikaavioita siitä, miten homma eksekuutataan. Kim ja Jari nuokkuvat torkun rajamailla.

Loppukaneettina esitetään muutama case study sekä toimiston numerot ja palkintopystit.

Leijonat aloittavat kuvitteellisen kommenttikierroksen:

Sami Hedberg: tiimi ja sen intohimon puute. Jokainen laiva tarvitsee näkemyksellisen kapteenin ja sitoutuneen miehistön, joka hengittää samaa intohimon ilmaa sekä on pakkomielteisen kiinnostunut asiakkaan bisneksestä ja siten kykenevä innovointiin.

”Emme sijoita pelkkään yritykseen tai sen ideoihin vaan eritoten tiimiin, joka vie ideat käytäntöön”, Sami summaa.  

Jenni Kynnös: vinoutunut vetovoima ja sopivuus, eli traction ja vendor-client-fit. Toimistolla on luvut kohdillaan, vakuuttava referenssilista ja hyllyssä hieno rivistö kilpailuista saatuja pokaaleja, mutta ne eivät vakuuta Leijonia.

”Musta tuntuu, että tää teidän koneisto on suunniteltu vähän toisenlaiselle kuin meidän rahalle, ja siksi mä en ole mukana”, Jenni toteaa.

Noora Fagerström: Heikko skaalautuvuus ja pivotointikyky. Toimistolla on osaamista ja resursseja, mutta ne on rakennettu etupäässä raiteilla liikkuvalle dieselveturille pikemminkin kuin maailman myrskyisillä merillä seilaavalle ketterälle katamaraanille.

”Miten käy, kun toimistolta edellytetään skaalautuvuutta ylös tai alas tai navigointikykyä alueille, joilla tarvitaan täysin uutta osaamista?”, Noora haastaa. 

Elias Aalto: Alhainen digitalisaation ja automaation aste. Toimisto esitteli vakuuttavasti big dataa, KPI-dashboardeja ja tekoälyn käyttämistä luovien toteutusten skaalaamisessa eri kohderyhmiin ja kanaviin.

”Jotenkin tuntuu, että tässä on Airpodit kytketty Tele- ja lennätinlaitoksen legacy-järjestelmiin ja prosesseissanne on edelleen paljon manuaalista työtä, joka vie ajastanne liian suuren osan”, Elias veistelee.

Jari Sarasvuo: Ymmärrys rahasta ja sen virrasta. Esityksessä oli euroja kuin valtion talousarviossa; viittauksia alan tutkimuksiin, ekonometrisiin mallinnuksiin sekä alan suurvisiirien kokemuksiin ja näkemyksiin. Linkki markkinoinnin toimenpiteiden ja mittarien sekä liiketoiminnan tulosten sekä erityisesti kassavirtojen välillä jäi ohueksi.  

”En näe korrelaatiota, miten tässä raha takoo lisää rahaa, ja siksi en voi olla mukana”, Jari summaa.

Kim Väisänen lopettaa yhteenvetoon: ”Me ollaan joskus valittu kaunein, mutta siitä tuli kallein. Sydämet sanoo kyllä, mutta bisnestä ei tehdä pelkällä sydämellä, joten päätös on kylmä. Me ei olla mukana”.