Suomen hallitus istui viikon verran neljän seinän sisällä puoliväliriihessä, jossa käytiin paljon keskustelua muun muassa turvetuotannon tulevaisuudesta. Jäin miettimään, saatiinko maratonneuvotteluilla aikaan jotakin merkittävää talouskasvua tekevien tahojen eli suomalaisten yritysten näkökulmasta.

Samaa kysyi Accountorin perustaja Asko Schrey, joka herätteli Talouselämässä (3.5.) suomalaisia kysymään, oliko hallituksen puoliväliriihen päätöksillä oikeasti vaikutuksia yritysten kasvuun. Schrey kehottaa poliitikkoja katsomaan mallia Ruotsista, missä yritysten vakaasta toimintaympäristöstä on pidetty pitkällä aikavälillä huolta – jokaisen puolueen toimesta. Syyt kasvun puutteeseen eivät kuitenkaan loppuviimeksi löydy poliitikoista, vaan yritysjohdosta ja omistajista itsestään. Miksi yritykset eivät tahdo kasvaa?

“Nopea kasvu on riski”, lienee ensimmäinen ajatus monella yrittäjällä tai paikkansa puolesta pelkäävällä hallituksella tai toimitusjohtajalla. Rohkeutta ei löydy tarpeeksi, ja siksi kovaa kasvua ei edes uskalleta lähteä tavoittelemaan.

Kyseinen toteamus pitää sisällään myös ajatuksen siitä, että nykytila säilyisi muuttumattomana, nykyinen positio onnistuttaisiin säilyttämään ja olisi riskittömämpää jäädä paikalleen tai pitää kunnianhimon taso matalana. Näin ei tietenkään ole, vaan yhä kiihtyvä muutos ajaa kaikki kasvuhaluttomat yritykset kohti stagnaatiota. 

Syyt kasvun puutteeseen eivät kuitenkaan loppuviimeksi löydy poliitikoista, vaan yritysjohdosta ja omistajista itsestään.

Jonkin ajan kuluttua (toimialasta riippuen) kasvuhaluttomasta yrityksestä ei kiinnostu uudet asiakkaat tai työntekijät, ja moni nykyisistäkin on halukas vaihtamaan uuteen. Miksi? Koska he huomaavat yrityksen ympärillä tapahtuvan muutoksen ja tunnistavat ne kilpailijat, jotka pyrkivät eteenpäin eli kasvamaan. 

Oman kokemukseni mukaan harva markkinointialan ulkopuolinen yhdistää Suomessa sanat kasvu ja markkinointi. Kasvua tukemaan haetaan talousosaajia, yrityskauppakonkareita ja kasvuhakuisia toimitusjohtajia. Jos yrityksen johto tai omistajat ymmärtävät markkinoinnin roolin oikein, tulisi kasvua havittelevissa yhtiöissä avainrooleihin kuulua useampikin markkinoinnin positio.

Uudemmissa kasvuyhtiöissä asia on näin, ja se on hieno muutos, jonka soisi Suomessa laajenevan startupien ulkopuolellekin. Muutos voi vauhdittua esimerkiksi poliittisten päätösten avulla, sillä poliitikot voivat luoda yrityksille aiempaa paremman toimintaympäristön, mikä taas voi saada yritykset investoimaan markkinointiin aiempaa enemmän.

Jos yrityksen johto tai omistajat ymmärtävät markkinoinnin roolin oikein, tulisi kasvua havittelevissa yhtiöissä avainrooleihin kuulua useampikin markkinoinnin positio.

Markkinoinnin tulisi olla yrityksissä kasvun buustaaja, kunnianhimoisten tavoitteiden kotiuttaja ja kasvun tiekartan rakentaja. Jos markkinoinnin kautta haluaa olla oikeasti vaikuttamassa yrityksen menestykseen, on tuotava pöytään ne keinot, joilla yritys pystyy markkinoinnin avulla kasvamaan. Tämä on kaikille yrityksille kullanarvoista osaamista, ja tätä tulisi myös johdon ja omistajien markkinoinnilta vaatia. 

Kun syksyllä Suomen hallitus istuu uudelleen alas budjetin pariin, toivon heiltä samaa kuin unelmien markkinointitiimiltä: konkreettisia ja merkittäviä tekoja, joilla kasvuun kontribuoidaan niillä työvälineillä, joita omalle pöydälle on annettu (siis muutakin kuin velanoton lisääminen). Suomi tarvitsee toimintaympäristön, johon kasvuun tähtäävät yritykset voivat luottaa. Toivottavasti syksyn neuvotteluissa puhutaan enemmän kasvuyrityksistä kuin turpeen kasvusta.

Ossi Ahto tekee kolumneissaan havaintoja markkinoinnin roolista liiketoiminnan kasvattamisessa, markkinoinnin merkityksestä yritystoiminnassa sekä brändin rakentamisen ja tulospohjaisen markkinoinnin solmukohdista.