Tunnustan: En tiedä, mikä on ollut kaikkien aikojen tavoittavin henkilökohtainen somepostaukseni. En osaa päiväni skarpeimpanakaan hetkenä kertoa, mikä määrä kontakteja minulla on millään somealustalla. En ole tehnyt omille somakanavilleni julkaisusuunnitelmaa, ja postaan oikeastaan ihan mistä sattuu, jos joskus postauksen tekeminen kiinnostaa.

Lisää tunnustuksia: En aina jaksa lukea nakuttelemiani postauksia läpi ennen julkaisua, joten niissä on kirjoitusvirheitä. Minulla ei oikeastaan ole intohimoa omaa someani kohtaan.

Painiskelen henkilökohtaisen somenärästyksen kanssa. Mitä vähemmän somea käytän, sen paremmin voin. Sama pätee sipseihin ja karkkeihin, mutta aivan täyslakkoiluun en usko näistä minkään kohdalla. Kohtuus kaikessa – paitsi että vain yksi näistä aiheuttaa aivokuoreni ylikuumenemista ja pientä ahdistusta. 

Menestys liike-elämässä ei ole yksinomaan kiinni siitä, kuinka täydellinen, aktiivinen ja tavoittava some-profiilini on. 

Pitäisikö minun työelämässä toimivana, itsestään ja työmarkkina-arvostaan välittävänä aikuisena ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa rakentaa somen kautta vahvempaa vaikuttavuutta? Mitä tapahtuu, kun somepresenssini on kuin Huvikumpu enkä jaksa ja viitsi henkilöbrändätä itseäni?

Sosiaalinen media on jo pitkään ollut etenkin liike-elämän näyttämö, jossa jokainen yritys, yrittäjä ja ammattilainen hakee huomiota ja menestystä. Henkilöbrändäys on samalla tullut jokaiselle näennäisen mahdolliseksi työkaluksi, joka lupaa avata ovia menestykseen.

Henkilöbrändäys on taitolaji, joka vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa. Onnistuessaan se tuo niitä kaiketi (ja osan vannomana aivan varmasti) myös takaisin. Minulle henkilöbrändäys aiheuttaa kuitenkin ahdistusta ja ärsytystä jatkuvasta julkisen kuvan ylläpidosta, joka ei tunnu hyvältä.

Olenkin päätynyt käyttämään sosiaalisesta mediaa pääasiassa käyntikorttikirjastona ja monien työkuulumiset tuntevana, alati päivittyvänä puhelinluettelona. Muistuttelen itselleni, että menestys liike-elämässä ei ole yksinomaan kiinni siitä, kuinka täydellinen, aktiivinen ja tavoittava some-profiilini on. 

Sen sijaan voin keskittyä vahvuuksiini ja oman osaamiseni kehittämiseen. Aitous ja rehellisyys, hyvät ihmissuhteet, luottamus ja kyky tuoda lisäarvoa työnantajalle tai asiakkaalle ovat menestyksen kulmakiviä. 

Minulla ei ole intohimoa someen, mutta voin silti menestyä. Omilla mittareillani ja omilla ehdoillani. Arvojeni mukainen menestys ei vaadi välttämättä jatkuvaa läsnäoloa some-alustoilla.