Kävin kolumnistikollegani Mikael Nemeschanskyn kanssa kiinnostavan keskustelun mikrotoimistojen roolista The Drumin artikkelin innoittamana.  

Artikkeli tarkastelee Suomessakin nähtävissä olevaa ilmiötä, jossa nimekkäät tekijät lähtevät isoista toimistoista ja perustavat omia ”butiikkitoimistoja”. Nämä toimistot keskittyvät tyypillisesti johonkin rajattuun markkinoinnin osa-alueeseen, ja tekijät ovat omassa nichessään tunnettuja ja arvostettuja.

Korona vahvisti ilmiötä. Uskon, että se johtuu osin etätyön vuoksi heikentyneestä yrityskulttuurista mutta myös siitä, että ihmisten halu tehdä työtä omilla ehdoilla on voimistunut.

Parhaimmillaan projekteihin saadaan kasattua eri butiikkitoimistojen osaamisista jokaiseen caseen räätälöity unelmatiimi.

Oman butiikkitoimiston lupaus on houkutteleva: päätösvalta projekteista on lähellä. Mihin projekteihin lähdetään, mihin ei? Miten, missä ja millä työtä tehdään? Parhaimmillaan projekteihin saadaan kasattua eri butiikkitoimistojen osaamisista jokaiseen caseen räätälöity unelmatiimi.

Myös asiakkaan näkökulmasta malli on kiehtova: markkinointi on ihmisbisnestä, ja unelmatiimit rakentuvat parhaiten asiakkaan kanssa yhteen pelaavista yksilöistä. Käsin poimittu ammattilaistiimi kuulostaa ehdottoman hyvältä.

Onko isojen ”makrotoimistojen” syytä olla huolissaan? Onko markkinoinnin tulevaisuus butiikkitoimistojen käsissä?  Mikä puoltaa isojen toimistojen olemassaolon oikeutusta?

Varmaa on, että isojen toimistojen kannattaa seurata ilmiötä ja sen tuomaa muutosta tarkasti. Itse uskon – ja ison toimiston edustajana pyrin – siihen, että asiakkaalle saadaan tuotua molemmista malleista parhaat käytännöt.

Mikrotoimistomallin haaste on kokonaisuuden hallinnointi.

Mikrotoimistomallin haaste on kokonaisuuden hallinnointi. Mitä enemmän kokkeja sopassa, sitä rautaisempaa kokonaisuuden hallinnointia tarvitaan. Jo nyt markkinoijat kokevat haastavaksi useiden toimistojen johtamisen: yksittäisten tekijöiden verkoston hallinta on vielä isompi työ.

Mitä nopeampi rytmi, sitä enemmän tarvitaan varmuutta siitä, että koneisto toimi. Ketterän, yksilöiden varaan nojaavan tiimin kääntöpuoli on haavoittuvuus ja skaalaamisen hankaluus. Iso toimisto tuo turvaa: tiimiä voi kasvattaa ja kehittää ja muuttuviin tilanteisiin on olemassa tuurauskuviot ja rekrytointikoneisto. Osaamisen kehittämiseen on prosessit, sisällöt ja kouluttajat.

Voisiko paras malli olla se, jossa ison toimiston ”kehikon” alle tuodaan tarvittaessa ketterästi asiakkaan omia luottopelureita ja iso toimisto on solmukohta, joka yhdistää asiakkaan tarpeet, omat osaajansa sekä butiikkitoimistojen ja freelancereiden verkoston? Se edellyttäisi isolta toimistolta vahvaa itsetuntemusta ja rehellisyyttä tunnistaa, milloin verkoston osaaminen on asiakkaan caseen osuvampaa kuin toimiston oma sekä avointa, rajatonta tekemisen kulttuuria.

Koko markkinointialan kehitystä ajatellen isoilla toimistoilla on tunnustettu rooli alan eteenpäin viemisessä. Isoilla toimistoilla on resursseja tutkia ja kehittää. Viime vuosina isot toimistot ovat kehittäneet jatkuvasti esimerkiksi markkinoinnin vaikuttavuuden mittaamista ja tapoja optimoida mainonnan hiilijalanjälkeä. Isoilla toimistoilla on mahdollisuuksia myös partneroitua ja ajaa markkinoijan etua globaaleiden kumppaneiden suuntaan puhutaan sitten teknologiatoimijoista tai medioista.