Kun viitisen vuotta sitten aloitin työt virtuaalitodellisuuden (VR) parissa, teknologian käyttäminen vaati vaivannäköä ja lihasvoimaa. Jotta potentiaalinen asiakas pääsi seikkailemaan virtuaalilasien avulla eri maailmoihin, lasit piti kytkeä järeään desktop-tietokoneeseen, pystyttää huoneen nurkkiin sensorit ja yhdistää koko komeus lukuisilla kaapeleilla toisiinsa. 

Usein kollegan kanssa kiskoimme kaukolentokokoista matkalaukkua ja toista pienempää mallia pitkin Helsingin lumisia ja märkiä kujia ja mietimme, että tällaista tämä startup-touhu sitten on. 

Yleensä asiakkaan reaktio kuitenkin oli vaivannäön arvoista: on ihan eri asia sukeltaa virtuaalitodellisuuteen – kulkea, koskea, ihmetellä – kuin vain katsella kuvia tai videota ruudulta. Kun lasit otettiin pois silmiltä, reaktio oli hämmentynyt: ai niin, olinkin neukkarissa. 

Ilmiötä kutsutaan immersioksi eli maailmaan “uppoamiseksi” niin, että oikea todellisuus unohtuu. Ja onhan se nyt hemmetin paljon siistimpää kutsua yleisö seikkailemaan brändin maailmaan kuin näyttää pelkkiä kuvia tai videoita tuotteista.

Virtuaalitodellisuuslaitteet ovat keventyneet, mutta sisältöjen vaikuttavuudesta huolimatta virtuaalitodellisuus koetaan edelleen mediana, jossa ei kannata järjestää massamarkkinointikampanjaa. Laseja kun ei ole joka taloudessa eikä pandemian takia edes messuilla tai esittelytiloissa. 

Kun yhä useampi tuote ja palvelu ostetaan tai jopa kulutetaan netin kautta, pitäisi online-kokemuksesta tehdä mahdollisimman mukaansatempaava ja elämyksellinen.

Samaan aikaan markkinoijat ovat kuitenkin heränneet immersiivisyyden tarpeeseen. Kun yhä useampi tuote ja palvelu ostetaan tai jopa kulutetaan netin kautta, pitäisi online-kokemuksesta tehdä mahdollisimman mukaansatempaava ja elämyksellinen. Mistä immersion löytäisi?

Kulunut vuosi sysäsi kehitykseen vauhtia. Parhaat virtuaaliset tapahtumat ovat nykyään kaikkea muuta kuin webinaarin puhuvia päitä. Ne ovat ammattitaidolla toteutettuja elämyksiä, joissa on mielenkiintoisia tilallisia kokemuksia, aitoa vuorovaikutusta ja mukaansatempaavaa viihdettä. 

Erilaiset showroomit ja virtuaalitilat houkuttelevat tutkimaan ja tutustumaan tuotteisiin interaktiivisesti ja saavat aikaan wow-fiiliksen. Sen sijaan, että tutkisit talvirenkaiden tai uusien kaiuttimien kuvia nettikaupassa, voit kokea vauhdin hurmaa arktisella testiradalla tai astua virtuaaliseen tilaan, jossa voit valita omaan olohuoneeseen sopivan setin. Pikku hiljaa lähestymme pistettä, jossa ihminen tempaistaan mukaan brändin maailmaan, vaikka virtuaalilaseja ei olisikaan vielä käytössä.

Mutta kyllä VR-lasitkin yleistyvät kovaa vauhtia, vaikkei siitä melua pidetäkään. Viime vuonna  myytiin maailmanlaajuisesti 5,5 miljoonaa VR-lasisettiä ja tänä vuonna ollaan 11 miljoonan vauhdissa. Facebookin omistama Oculus hätyytteli jo 40 prosentin markkinaosuutta, eikä ihme. Ei tarvita koneita tai kaapeleita, sillä pelkät lasit riittävät, ja ne irtoavat muutamalla satasella. 

Matkalaukun raahaaminen on siis muisto vain. Veikkaukseni on, että immersiiviset kokemukset ovat pian joka taloudessa. Kannattaa varata sinne etätyöhuoneen nurkkaan tyhjä kulma virtuaalisia seikkailuja varten.

Laura Olin tekee töitä virtuaalitodellisuudessa mutta ei suostu luopumaan paperi-Hesarista. Olin ruotii kolumneissaan uutta teknologiaa ja sen liepeillä olevia ilmiöitä markkinoinnin rillien läpi.