Polarisaatio on pahentunut ja suhtautuminen puolueisiin on entistä jakaantuneempaa Suomessa, totesi Aalto-yliopiston väitöstutkija Ali Salloum Ylellä alkuvuodesta. Kun ennen varsinkin ilmasto- ja EU-asioissa oltiin jokseenkin eri mieltä, nyt oltiinkin jo täysin eri mieltä.
Sementinjäykkää poteroitumista omille puolilleen ovat osoittaneet kevään aikana myös työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen toiminta. Piiruakaan ei anneta periksi, koska molemmilla osapuolilla on “oikeus” mielipiteisiinsä ja järkähtämätön mandaatti ajaa edustamaansa asiaa.
Kansainvälisen Edelman Trust Barometerin mukaan ihmiskunta on jakautuneempi kuin koskaan, puhutaan sitten uskonnosta, poliittisista näkemyksistä tai arvoista. Polarisaatio aiheuttaa poliittista lukkiutumista ja epäluottamusta yhteiskunnallisiin instituutioihin. Lisäksi se altistaa meidät erilaisille vaikuttamisyrityksille.
Mitä jos opettelisimme pitämään mahdollisina muitakin vaihtoehtoja kuin omaa näkemystämme?
Ongelma on, että olemme tottuneet liikaa siihen, että me tiedämme. Meillä on asiantuntijat, jotka sanovat, miten asiat ovat. Puhelimesta tarkistamme, sataako kahden tunnin päästä, mikä oli REM-unemme määrä viime yönä tai mitkä olivat hyvin tienaavan naapurimme verotettavat tulot. Emme kestä epävarmuutta, emme kestä odottaa emmekä kestä sitä, että emme tiedä. Jos emme tiedä, kysymme somesta, Googlesta tai Chat GPT:ltä.
Sitten, kun emme tiedä eikä Googlekaan kerro, voimme aina väittää. “Pandemia loppuu huhtikuussa”, väitti Donald Trump 10.2.2020 CNN:n mukaan.
Trumpin lisäksi kaikilla muillakin on tärkeä mielipide, ja se on aivan pakko sanoa ääneen tai vähintäänkin kirjoittaa someen. Hyvä mielipide on tiukka, ehdoton ja ärsyttää muita. Ketään ei kiinnosta pohdiskelu tai toisen mielipiteen ymmärtäminen, koska se on tylsää ja haluamme selkeän näkemyksen heti. Media haluaa asiantuntijoita, joilla on mielipide. Se, joka mielipiteen sitten sanoo, lynkataan somessa.
Mutta onko meidän pakko olla aina jotakin mieltä? Mitä jos opettelisimme pitämään mahdollisina muitakin vaihtoehtoja kuin omaa näkemystämme? Tai edes hieman loiventamaan omaa kantaamme? Tällä voisi mahdollisesti saada polarisaatiokäyrätkin laskuun.
Epäluottamus on polarisaation yksi pahimmista ruokkijoista. Eräs Edelmanin luottamusbarometrin huomio on, että organisaatioilla on tällä hetkellä tuhannen taalan paikka lisätä luottamusta yhteiskunnassa ja siten vähentää polarisaatiota.
Luottamusta ja demokratiaa rakennetaan vastuullisen sekä rehellisen toiminnan lisäksi viestinnällä. Tätä väitettä tukevat Valtionhallinnon viestintäsuositus sekä viestinnän alan kyselytutkimukset (Viestinnän ala 2023, NORA 2022).
Tiedon saaminen, läpinäkyvyys ja helppo saavutettavuus lisäävät ymmärrystä, osallisuutta sekä hallinnan tunnetta yhteiskunnassa. Viestinnällä, kommunikaatiolla ja vuorovaikutustaidoilla ehkäistään polarisaatiota ja tuodaan ihmisiä lähemmäs toisiaan.
Tätä mieltä minä olen. Ehdottomasti.
Jatkuvien muutosten ja globaalien kriisien murjoma maailma ei pärjää enää ilman ammattimaista viestintää. Silti edelleenkin viestintä loistaa poissaolollaan monesta johtoryhmästä ja päättävästä pöydästä, joissa muutoksiin vastaamisesta päätetään. Siina Repo kirjoittaa viestinnän alan ajankohtaisista ilmiöistä ja muistuttaa, että ammattimainen viestintä on niin demokratian kuin menestyvän liiketoiminnankin ydin.
