Vaikka vuosi on jälleen vaihtunut, elämme edelleen pandemiatodellisuutta. Globaalin terveyspandemian ohella on menossa toinenkin pandemia. Kyseessä on tietenkin The Great Resign, kuten uudessa maailmassa ilmiötä kutsutaan.

Suomeksi kyse on siitä, että porukka vaihtaa duunia kuin viimeistä päivää. Ja se näkyy: joka päivä noin puolet Linkkari-postauksista koskee sitä, kuinka joku on aloittanut uudessa työssä. 

Syitä on varmasti monia, mutta varmaan on turvallista sanoa, että yleisellä tasolla kaikkia v*tuttaa. Elämän ollessa sitä yhtä ja samaa on ensin aloitettu uusi harrastus ja ostettu airfryeri. Kun tämä ei riitäkään, ostetaan uusi koti, rempataan se ja hankitaan vielä koira. Työpaikan vaihto tulee tällä janalla vastaan ennemmin tai myöhemmin. Onhan se jo aika. 

Irtisanoutumisaalto on rantautunut lähes jokaiselle toimialalle, emmekä me markkinoinnissa ole päässeet tätä tsunamia karkuun. Havaintojeni mukaan suuressa osassa markkinointialan toimistoja ulko-ovi ei ole päässyt ruostumaan sijoilleen. Ei ole mitenkään erikoista kuulla asiakkailta juttuja, joiden mukaan menossa on vuoden sisään viides eri yhteyshenkilö samasta toimistosta. 

Irtisanoutumisaalto on rantautunut lähes jokaiselle toimialalle, emmekä me markkinoinnissa ole päässeet tätä tsunamia karkuun.

Jotta tilanne olisi mahdollisimman haasteellinen, myös uusien ihmisten rekrytointi on vaikeutunut tai ainakin monimutkaistunut. Paikkoja on auki niin paljon, että uudenlaisen työelämän hakijalla on edessään varsinainen runsaudenpula. Tämän lisäksi tiettyjä erityisosaajia ei tahdo löytyä mistään, vaan heidät pitää kouluttaa itse. Koita siinä nyt saada prosessit sujumaan ja ihmiset sitoutumaan. 

Mistä siis rokote tilanteeseen? Nähdäkseni tässä on kaksi erillistä asiaa, joihin lääkettä pitää etsiä: miten saada kilpailevan tahon headhunterin seireeninlaulu kuulostamaan epävireiseltä ja mistä löytää tarpeeksi päteviä osaajia tehtäviin, joiden osaajia on ihan lukumäärällisestikin liian vähän tarjolla. 

Ensimmäinen kohta on teoriassa suhteellisen helppo: katsotaan tarkasti peiliin ja mietitään, mikä meidän firmassa houkuttelee pysymään. Onko meidän porukka tarpeeksi yhteisöllinen, osallistava, avoin, joustava ja etäaikanakin tarjoaa hymyilyn aihetta – myös palkkapäivänä? Toisten houkuttelevuuteen kun ei voi vaikuttaa, kannattaa keskittyä pitämään oma maali puhtaana.

Toisten houkuttelevuuteen kun ei voi vaikuttaa, kannattaa keskittyä pitämään oma maali puhtaana.

Toinen kohta eli “osaajapoolin” kasvattaminen onkin sitten jo haastavampaa. Tämän päivän markkinointiosaaminen vaatii erilaisia taitoja valtavan määrän. Loistava konsepti on erittäin tärkeä, mutta se ei yksistään riitä. Jotta etäkokouksessa esitelty wow-elämys tuottaa reaalimaailmassa tuloksia, on se osattava jalkauttaa monikanavaisesti kunkin kanavan erityispiirteet huomioiden. On myös osattava luoda järkevä digimainonnan suunnitelma sekä optimoida budjettia jatkuvasti tähdäten parhaaseen konversioon. Juuri tätä osaamista alalla on aivan liian vähän tarjolla. Digimarkkinoinnin budjetit ja tarve kasvavat huimaa vauhtia, mutta käsipareja on liian vähän. 

On aivan selvää, että nykyinen korkeakoulujärjestelmä ei tarjoa tarpeeksi syvällistä ja käytännönläheistä sisältöä markkinoinnin opiskelijoille. Tähän ollaan onneksi etsimässä ratkaisuja myös korkeakoulujen toimesta, mutta valitettavasti niiden tulokset näkyvät vasta vuosien päästä. Tällöin ollaan jo auttamattomasti myöhässä. Siksi meidän alan asiantuntijoiden on tartuttava härkää sarvista ja luotava joustavia sekä tehokkaita ratkaisuja siihen, miten saamme lisää osaavaa työvoimaa omaan käyttöömme. Saisimmeko me yhdessä korjattua tilanteen? 

Marika Siniaalto on suomalaisen sosiaalisen median pioneeri: takana reilu vuosikymmen digitaalista markkinointiviestintää ja pitkälti juuri somen pelikentällä.