“Tarvitsen apua!” sanon esihenkilölleni. Samalla koetan ottaa häneen kontaktia, jotta hän näkisi, että on tosi kyseessä. Hän kuitenkin vain tuijottaa minua silmät selällään ja outo virne naamallaan. Asiani ei mene perille, sillä hän on jo aivan liian humalassa.
Vilkaisen olkani ylitse ja huomaan, että jatkat yhä seuraamistani. Olet seurannut minua koko illan. Jäit jopa kyttäämään minua naistenhuoneen oven taakse. En löydä paikkaa, jossa saisin sinusta rauhan. On pakko jatkaa eteenpäin ja etsittävä joku tuttu. Joku, joka ei ole ympäripäissään kellon käydessä iltayhdeksää.
“Apua” kuiskaan kollegan korvaan. Hän on sattumalta kääntynyt puoleeni baaritiskin lähellä. Naamani näyttää varmaan kauhistuneelta, sillä kun saavutat minut ja laitat kätesi vyötäisilleni, kollegani tuntuu tajuavan tilanteen välittömästi. Hän kiilaa sinut irti minusta ja alkaa jutella kanssasi. Hän onnistuu saamaan hetkeksi täyden huomiosi.
Näen hetkeni tulleen, ja karkaan taksiin.
Taksin takapenkillä koetan järjestää ajatuksiani. Suljen silmäni ja mietin viime päivien kulkua. Missä kohden olen antanut sinun ymmärtää jotain väärin? Olemme keskustelleet paripäiväisen laskettelu- ja bisnesseminaarin aikana pari kertaa. Kahvijonossa ehdimme vaihtaa mielipiteitä seminaarin puheenvuoroista. Edellisen päivän aftereilla turisimme hetken bisneksestä. Nauroimme kommellukselle, joka oli sattunut vaimollesi, ja kerroit lastesi kanssa tekemästäsi lomamatkasta.
Tänään seminaarin päätöspäivän juhlissa laitoit kätesi toistuvasti reidelleni. Siirsin sen aina pois ja vetäydyin kauemmaksi.
Kanssasi oli kiva jutella. Se on yksi parhaista asioista työssäni: päästä tutustumaan uusiin ihmisiin, kuulemaan monipuolisesti eri toimialojen bisneksestä ja keskustelemaan markkinoinnista.
Tänään seminaarin päätöspäivän juhlissa laitoit kätesi toistuvasti reidelleni. Siirsin sen aina pois ja vetäydyin kauemmaksi. Naurahdit vain ja houkuttelit “tuonne nurkkaan, josta meitä ei nähdä”. Lähdin toiseen suuntaan, piiloon naistenhuoneeseen. Mietin siellä seinään nojaten ja syvään hengitellen, että mitä helvettiä! Mitä ihmettä teen?
Olet toimialanne yhden maailman suurimman toimijan Suomen toimintojen toimitusjohtaja. Olet kunnioitettu ja arvostettu bisneksen rakentaja. Olet useiden työnantajani edustajien ystävä. Olet hyvää pataa pomoni pomon kanssa. Minä olen urani alkumetreillä oleva asiakaspäällikkö ja vastuussa yhtiöidemme yhteistyöstä. Mitä yhteistyölle ja uralleni tapahtuu, jos annan sinulle litsarin poskelle – tai huudan, että jätä minut rauhaan?
Taksin takapenkillä avaan silmäni. Rullaan auton ikkunaa auki. Jospa viileä ilma hälventäisi ahdistustani. All inclusive -bisnesmatka, joka työnantajani vieraille oli luvattu – kulkemiset, majoitus ja täysi ylläpito – taisivat mielessäsi sisältää myös kyseenalaista asiakaspalvelua, jollaisen kohdalla ylittyvät yhteistyökumppaneiden ammatilliset rajat.
Seuraavan viikon viikkopalaverissa käymme tiimin kesken seminaarimatkaa läpi. Esihenkilömme pyytää meitä kertomaan, millaisia liidejä ja hyödyllistä asiakastietoa saimme. Vuorollani summaan tietojani, ja hetken epäröinnin jälkeen kerron saaneeni myös asiakastietoa, jollaista en olisi toivonut. Sympatiseeraavia katseita, hymistelyä, kahinaa tuoleista kun ihmiset vaihtavat istuma-asentoa vaivaantuneina. Kuulen, että se nyt on vähän sellaista – kuka jatkaisi ja kertoisi seuraavaksi omista liideistään?
Sinun kanssasi törmäämme pian toisessa työhön liittyvässä tapahtumassa. Satumme kohdakkain ja tervehdin sinua. Et vastaa tervehdykseeni, kuljet vain ohitseni.
Kohtauksia kohtaamisista -kolumnit kuvaavat markkinoinnin alan ammattilaisten elämää kohtaaminen kerrallaan. Ilman ihmisten välisiä kohtaamisia markkinointibisneksessä ei tapahdu mitään. Siksi kohtaamistapamme ja -taitomme ovat kriittisiä alan kehittymiseksi. Kohtaamisista havaintoja tekee Marica Thorén. Thorén työskentelee MarkkinointiUutisia julkaisevassa MarkkinointiKollektiivissa.
