Kansainväliset asiakkaamme ihmettelevät monesti suomalaista tapaa kirjoittaa lehdistötiedote. Me käymme suoraan asiaan sen suurempia selittelemättä. Toisin on vaikkapa Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa, jossa yleensä halutaan heti kirjoituksen alkuun jokin nokkela lasautus tai yrityksen pääviesti – jolla ei kuitenkaan ole välttämättä mitään tekemistä tiedotteen aiheen kanssa.
Olen monesti selittänyt ulkomaalaisille kollegoille, että Suomessa tarjoillaan hampurilaisesta ensin pihvi ja vasta sitten sämpylänpuolikkaat ja rehut. Väitän, että suomalainen tiedotuskulttuuri palvelee median edustajia paremmin kuin kansainvälisesti vallalla oleva korporaatiotyyli.
Hyppysissämme oleva kyky tiivistää asioista olennainen saattaa olla katoavaa kansanperinnettä.
Hyppysissämme oleva kyky tiivistää asioista olennainen saattaa olla kuitenkin katoavaa kansanperinnettä. Teksteihimme ei eksy enää vain anglismeja ja svetisismejä, vaan kansainvälisyys alkaa näkyä myös tyylissämme viestiä.
Yhä useammin törmään myös suomalaisiin tiedotteisiin, joissa on hauskoja ja oivaltavia otsikoita. Ne kuitenkin harvoin kertovat juuri mitään. Mitä vaikeammin tiedote on ollut käännettävissä, sitä pidempiä virkkeet ovat. Kaiken kruunaa tuotepäällikön hehkutus siitä, kuinka mahtava tai mullistava jokin tuote on. Tekstistä saa etsiä suurennuslasin kanssa tietoa siitä, mikä oikeasti muuttuu tai on uutta.
Eniten kansainväliseen tyyliin turvaudutaan silloin, kun on jotakin vaikeaa kerrottavaa. Esimerkiksi YT-menettelystä kerrotaan kyvykkyyksien kehittämisenä. Kahvin muuttuminen lentokoneessa maksulliseksi maalataan ympäristöteoksi ja valinnanvaran lisäämiseksi.
YT-menettelystä kerrotaan kyvykkyyksien kehittämisenä. Kahvin muuttuminen lentokoneessa maksulliseksi maalataan ympäristöteoksi ja valinnanvaran lisäämiseksi.
Kannustaisinkin kaikkia suomalaisia organisaatioita pohtimaan, miten voisitte olla omille juurillenne uskollisia, kun etsitte maailmalla erottuvaa ääntä. Suomalaiset pitävät rehellisyyttä ja aitoutta arvossa, mutta ne näkyvät yhä harvemmin viestinnässä.
Omaa viestintätyyliä ei tarvitse kansainvälistää, päinvastoin: omintakeisuus ja suoruus nostavat meidät massasta esiin. Suomalaisia markkinointiviestintätoimistoja puolestaan rohkaisisin ”suomentamaan” korporaatiokieltä ja tekemään siitä vientituotteen.
Tämäkin blogi olisi muuten kansainvälisenä versiona ollut puolet pidempi. Tiivistin kaiken kahdeksaan kappaleeseen, koska haluan säästää aikaasi ja luotan siihen, että ymmärrät vähemmästäkin.
Toni Perez tarkkailee median ja viestinnän maailmaa erityisesti hyvän elämän näkökulmasta. Viestintätoimiston toimitusjohtajana työskentelevä Toni uskoo, että suomalaisesta ytimekkäästä ja suoraselkäisestä viestinnästä olisi kansainväliseksi vientituotteeksi, kunhan pakkaukseen muistetaan lisätä ripaus tunnetta.
