Mediasuhteiden arvostus on noussut kohisten 2000-luvulta lähtien. Yhä useampi yritys satsaa viestintäosastoonsa ja viestintätoimistopalveluihin. Meikäläisen pitäisi varmaan puhkua onnesta, olenhan viestintätoimiston edustaja. Sen sijaan yllätän yhä useammin itseni rypistelemästä otsaani.

Mediasuhteilla on jo ylikorostunut asema monen yhtiön markkinointiviestintästrategiassa. Se näkyy erityisesti esimerkiksi sellaisissa tilanteissa, joissa väännetään mediatiedotetta tuotteen uudesta värivariantista tai xx-ohjelmiston neljännestä versiosta. Kyseisen kaltaisilla mainontayrityksillä harvoin saadaan julkisuutta, ja hyvä niin. Tällaiset aiheet kun tuskin kiinnostavat median lukijoita.

Moni kuvittelee, että ansaitulla medianäkyvyydellä voi erottautua paremmin kuin mainonnalla.

Sen sijaan organisaation potentiaalisille ja nykyisille asiakkaille uusi helmiäissävy saattaa kaikessa yksinkertaisuudessaan olla aidosti kiinnostava tieto. Siksi joskus kannattaakin miettiä mediasuhteiden sijaan sitä, mistä kanavasta tavoitetaan parhaiten asiakkaat, joita aihe voisi kiinnostaa. Organisaatiolla on käytössään myös laaja paletti erilaisia maksetun median keinoja, kuten mainonta, suoramarkkinointi ja sosiaalinen media.

Huomaan yhä useammin kannustavani organisaatioita maksetun mainonnan hyödyntämiseen. Menestykkäimmät kampanjat nimittäin nojaavat harvoin vain yhteen markkinointiviestinnän muotoon. Usein ne ovat aidosti monikanavaisia ja yhdistelevät mediasuhteita, tapahtumia, somea ja mainontaa. Perinteinen asiakaslehtikin takoo asiakkaillemme tuloksia vuosi toisen jälkeen. Käyttämällä laajaa palettia, organisaatio voi varmistaa, että viesti tavoittaa vastaanottajat monesta eri suunnasta.

Myös toimittajat ovat markkinoinnin kohderyhmiä ja saattavat tarttua helpommin tuntemiensa organisaatioiden viesteihin.

Moni kuvittelee, että ansaitulla medianäkyvyydellä voi erottautua paremmin kuin mainonnalla. Tosiasia kuitenkin on, että toimittajat saavat päivittäin satoja tiedotteita ja yhteydenottoja, ja vähänkin markkinoinnillinen viesti jää useimmiten huomiotta. Kovin pienen ja vieraan organisaation tiedotteet saattavat livahtaa kiireessä toimittajien silmien ohi. Tässäkin tapauksessa markkinoinnista on apua, sillä myös toimittajat ovat markkinoinnin kohderyhmiä ja saattavat tarttua helpommin tuntemiensa organisaatioiden viesteihin.

Kannustaisin joka ikistä viestijää miettimään, mitä mediaa ilman meidän olisi vaikeaa tehdä työmme. Monella alalla on tärkeitä erikoismedioita, jotka elävät mainostuloista. Jos kaikki organisaatiot satsaavat vain ei-maksetun markkinoinnin keinoihin, ei meillä kohta ole kotimaisia tiedotusvälineitä. Silloin ei tarvita enää mediasuhteiden ammattilaisiakaan – tai ainakin heille on kysyntää paljon nykyistä vähemmän.

Toni Perez tarkkailee median ja viestinnän maailmaa erityisesti hyvän elämän näkökulmasta. Viestintätoimiston toimitusjohtajana työskentelevä Toni uskoo, että suomalaisesta ytimekkäästä ja suoraselkäisestä viestinnästä olisi kansainväliseksi vientituotteeksi, kunhan pakkaukseen muistetaan lisätä ripaus tunnetta.