Tapahtumat vuoden ensimmäisellä viikolla Washingtonissa järkyttivät koko maailmaa. Oli hetken vaikea uskoa näkyä todeksi, kun mielenosoittajat murtautuivat Yhdysvaltain demokratian ytimeen. Teki mieli seurata liveä ja kommentoida, mutta päätin jättää väliin. En halunnut tempautua pöyristymisen joukkohurmaan. Sehän oli tavallaan tempauksen taustalla alun perinkin.

Itse mellakan seuraukset maailmalle olivat käytännössä pienet. Vaikka joitakin ihmisiä kuoli ja loukkaantui, mikä on surullista, globaalisti rikkoutui vain illuusioita.

Historialliset valtasuhteet murtuivat kuitenkin mellakan seurauksena, kun Twitter ja Facebook sulkivat mielenosoittajia kiihottaneen istuvan presidentin ulos palveluistaan. Yhtiöiden päätökset olivat tapahtumien osana perusteltuja, mutta niiden seuraukset olivat jotain liian suurta heti hahmotettavaksi.

Euroopan ja Intian johtajat arvostelivat seuraavina päivinä Trumpin sensurointia somessa. Hybriditaktiikan mestari Vladimir Putin oli täysin hiljaa. Molemmat reaktiot tuntuivat aluksi oudoilta. Miksi johtajat toimivat niin? Siksi, että käytännössä valtaa siirtyi pois poliitikoilta Yhdysvaltojen somejäteille. Tätä ei osattu odottaa.

Valtaa siirtyi pois poliitikoilta Yhdysvaltojen somejäteille.

Takaikkunasta tapahtumia seuratessani tahdoin ymmärtää, mistä on pohjimmiltaan kyse. Tulin siihen tulokseen, että nyt olisi hyvä hetki luopua pyrkimyksestä ymmärtää asioita yksin ja itse.

Pyysin apua. Parhaan vinkin sain Mikko Alasaarelalta, joka linkkasi minulle erään Stratechery-blogin kirjoituksen. Teksti perustuu Stanfordin professorin Francis Fukuyaman mietteisiin.

Suomeksi referoituna kirjoitus kertoo, kuinka kuka tahansa yksilö pääsee internetin syövereihin, missä asioita voi selvittää somepalveluiden avulla. Siellä voi saavuttaa pelilliseen tapaan ymmärryksen läpimurtoja sekä löytää samanmielisten ryhmiä, mistä aivot palkitsevat käyttäjän toistuvilla dopamiinipaukuilla. Näin uskoakseni on myös moni mellakkaan osallistunut toiminut. He ovat edenneet oman ryhmänsä kanssa sosiaalisen median kautta kuin pelissä kohti omaa totuuttaan ja taistelunsa huipentumana rynnistäneet Capitolille.

Nyt käsillä oleva internetin uusi vaihe on koko ajan enemmän poliittinen. Vielä vuosi sitten joidenkin poliitikkojen ei tarvinnut välittää siitä, mitä heistä sosiaalisessa mediassa puhutaan tai mitä reaktiota heidän puheensa siellä aiheuttaa.

Nyt ei ole enää niin. Politiikkaa tehdään sosiaalisessa mediassa, ja sosiaalinen media on elimellinen osa politiikkaa. Some luo kaikille mahdollisuuden jossain määrin osallistua politiikkaan koko ajan eikä vain vaalien aikaan. Samalla se voi luoda epärealistisen vastuullisuuden tunteen, jonka mukaan jokaisen tulisi osallistua kaikkeen politiikkaan.

Politiikkaa tehdään sosiaalisessa mediassa, ja sosiaalinen media on elimellinen osa politiikkaa.

Argumentaatiosta tulee iso peli. Tästä syntyy niin sanottu woke eli hereillä olemisen ilmiö, missä omaa somepihaa vahditaan henkisen tontin reunalta ja puututaan naapurin jokaiseen muodolliseen rikkeeseen.

Somejättien algoritmit vahvistavat ja hyödyntävät tätä kaikkien poliitisten aiheiden ympärille syntyvää woke-polarisaatiota surutta. Algoritmi on tekoälyn toimintaa ohjaava resepti. Siihen ei tähän mennessä ole näyttänyt kuuluvan empatiaa tai herkkyyttä sitä kohtaan, että sosiaalisen median liikakäyttäjä menettää vähitellen mielenterveytensä – mikä on väärin ja ongelma.

Somealustojen tuotekehityksessä ei olla panostettu lainkaan niin paljon niin sanottuun toimitukselliseen laatuun kuin palvelun kiinnostavuuden ylläpitämiseen. Sisältövalintoja tekee kone, joka rekisteröi käyttäjän toimintoja ja vertaa niitä toisten tilien dataan, jotta se voi tarjota mahdollisimman paljon toimintaa edistävää sisältöä kaikille.

Twitterin ja Facebookin perustajat eivät nuorina takuulla osanneet odottaa tekevänsä vielä merkittäviä poliittisia päätöksiä.

Jälkikäteen tunnistettujen mellakoitsijoiden joukossa on ollut useita niin sanottuja hyviä ihmisiä, muun muassa yksi olympiavoittaja. Hänkin saanee syytteen. Se ei näyttänyt tulevan valtaajien mieleen saavutuksen huumassa. Moni poseerasi omilla kasvoillaan. Kasvomaski oli vähemmistöllä, heilläkin ehkä koronan vuoksi.

Ei ole syytä epäillä, etteikö Suomessa olisi samankaltaisissa olosuhteissa voinut käydä samoin. Woke, eli hereillä, kannattaa siis olla itsensä ja sen suhteen, kuinka suhtautuu somen avaamiin uusiin politiikan pelin mahdollisuuksiin. Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

Twitterin ja Facebookin perustajat eivät nuorina takuulla osanneet odottaa tekevänsä vielä merkittäviä poliittisia päätöksiä. Trump pakotti heidät lopulta tunnistamaan valtansa.
‍

‍
Antti Sipilän kynästä syntyy analyysia median pienistä suurista muutoksista. Sipilä on muun muassa videotuotantoyhtiön ja elintarvikeyhtiön perustanut markkinoinnin ammattilainen.