Monet suomalaiset yritykset saattavat vaikuttaa tylsiltä, vaikka yrityksissä olisikin paljon mielenkiintoisia asioita. Silti monet yritykset eivät puhuttele ihmisiä ja tee brändistään muistettavaa, vaan hautautuvat jopa tietoisesti harmaaseen massaan.

Useimmiten yhtenä isoimpana syynä tähän on epäonnistunut viestintä. Viestintä on usein neutraalia, mikä ei herätä tunteita, ja silloin viestintä on enemmän tai vähemmän epäonnistunutta. Kaikkien sisältöjen ei tarvitse aiheuttaa “wow”-efektiä, mutta tunteiden herättäminen edes silloin tällöin olisi tärkeää.

Viestinnän asiantuntija, Ahjo Communicationsin viestintävalmentaja Laura Vuorio-Kuokka tiivistääkin suomalaisen yritysviestinnän suurimman ongelman yhteen lauseeseen.

– Suomessa tehdään yksinkertaisesti epäkiinnostavaa viestintää, hän sanoo.

Mitä epäkiinnostava käytännössä tarkoittaa?

– Viestintä on usein organisaatiolähtöistä, kapulakielistä, vaikeaselkoista ja tylsää. Nämä tekevät viestinnästä epäkiinnostavaa, ja epäkiinnostava viestintä on turhaa tehtyä viestintää, resurssien hukkaamista, Vuorio-Kuokka selventää.

Etenkin organisaatiolähtöisyys on helposti tunnistettava elementti: yritykset rakastavat puhua itsestään ja omista hyvistä teoistaan. Siinä ei ole mitään väärää, mutta todellisuudessa yrityksen ulkopuolelta vain harva on kiinnostunut yrityksestä ja sen teoista, jos niistä ei osata viestiä kiinnostavasti.

– Sellainen viestintä herättää harvoin mitään lukijoissa ja median kuluttajissa. Tässä on todella paljon tekemistä yritysviestinnässä.

Vuorio-Kuokka ei kuitenkaan syytä pelkästään yritysten viestintäosastoja, jotka toimivat useimmiten pienillä resursseilla. Ero budjeteissa voi olla valtava esimerkiksi markkinointiviestinnän kampanjoihin, joihin sysätään euroja surutta.

 – Markkinointiviestinnän kampanjoihin panostetaan, ja niistä tehdään tosi hienoja, mutta kun puhutaan viestinnän arkisesta tekemisestä – joka liittyy esimerkiksi vastuullisuus-, talous- tai sijoittajaviestintään – se on auttamatta liian tylsää. Organisaatioiden perusviestintä, joka on todella tärkeä kivijalka, ei yleensä herätä tunteita, Vuorio-Kuokka jatkaa.

Vuorio-Kuokka toivoo, että yrityksissä ymmärrettäisiin panostaa aiempaa enemmän perusviestintään, mutta hän ei osoittaisi syyttävää sormea myöskään johtoportaaseen. Viestinnän asiantuntijoiden täytyy itse osoittaa viestinnän arvo ja luoda sitä kautta muutosta organisaatiossa.

– Viestinnältä vaaditaan rohkeutta haastaa johtajia, jotka eivät ole viestinnän ammattilaisia. He saattavat olla johtamisen tai talouden ammattilaisia, joten viestijöiltä täytyy löytyä rohkeutta sparraamaan, valmentamaan ja kannustamaan johtoa.

Tätä kautta löydetään ratkaisuja, joilla vapautetaan lisää resursseja. Se voi tarkoittaa esimerkiksi joistain viestintäkanavista luopumista, jotta toisiin kanaviin voisi panostaa aiempaa enemmän.

– Viestinnässä saatetaan liian usein ottaa kaikki kanavat käyttöön, koska halutaan olla edelläkävijöitä. Se voi johtaa huonosti johdettuun viestintään, kun viestinnän kenttä on niin pirstaloitunut. Yksi urani kohokohdista on, kun eräs asiakkaani päätti jättää Facebookin kokonaan pois, vaikka kyseessä on koko kansan some. Se ei ollut kuitenkaan yrityksen tavoitteiden kannalta olennainen kanava, ja siellä oltiin vain siitä syystä, kun muutkin ovat. Pitää siis uskaltaa tehdä ratkaisuja omien tavoitteidensa ja kohderyhmiensä pohjalta, Vuorio-Kuokka neuvoo.

Ongelmia vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden ylläpitämisessä

Vuorio-Kuokka aloitti hiljattain Ahjolla valmentavan liiketoiminnan vetäjänä, ja hänen tehtäviin kuuluu suomalaisen viestintäyhteisön viestintäkulttuurin kehittäminen. Palkkauksen taustalla on etenkin suuri tarve valmentavalle liiketoiminnalle, mikä on ilmennyt monista tutkimuksista, joiden mukaan yrityksissä ja työelämässä on suuria haasteita viestintä- ja vuorovaikutustaidoissa.

Syy epäkiinnostavalle viestinnälle löytyykin todellisuudessa viestintä- ja vuoruvaikutustaidoista, ja Vuorio-Kuokka sanookin, että viestinnässä suurimmat haasteet liittyvät vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden ylläpitämiseen. 

– Se ei yllätä näiden etätyö- ja pandemiavuosien jälkeen. Luulen, että monissa organisaatioissa on tehty helppo ratkaisu ja muka edetty viestinnällisesti uuteen aikaan lisäämällä teknologisia ratkaisuja. Sen myötä on ajateltu, että ne lisäävät yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta, mutta eivät ne edistä, päinvastoin.

Oikea ongelma ei liity etätyöhön tai edes teknologiaan, vaan teknologian käyttäjiin.

– Ei teknologia huononna vuorovaikutusta, vaan ihmiset. Teknologia on vain väline.

– Ja tämänkään suhteen ei voi syyttää vain johtoa. Olen tympääntynyt siihen, että viestinnän puutetta sysätään usein johdon harteille. Ikään kuin vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden puute olisi kokonaan johdon vika. Vuorovaikutukseen tarvitaan aina vähintään kaksi osapuolta, joten johto ei voi yksin tehdä muutosta. Koko organisaatio tarvitaan mukaan, jotta vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä voidaan kehittää, Vuorio-Kuokka linjaa loppuun.