Tavoilleni poikkeuksellisesti en lopettanut kahvin juontia lounaaseen, vaan pyörin vielä kolmen jälkeen toimiston aulan kahvikoneen kimpussa. Samalla kun surin väsymystäni ja tökin automaatin kosketusnäytöstä espressoa valumaan, en voinut olla kuulematta tuntemattoman henkilön läheisessä pöydässä ylläpitämää ränttiä.  

Se oli hieman epälooginen monologi siitä, miten huonossa jamassa Suomen talous on ja miten ongelma ei ratkea heiluttamalla juustohöylää. Tälle oli helppo nyökytellä.  

Jatko kuitenkin yllätti. Syyttävä sormi osoitti odottamattomaan suuntaan toimistokompleksissa, jossa on paljon luovia asiantuntijaorganisaatioita: ”Suomi on sellainen kiva maa, jossa on pitkä kesäloma ja työt voi lopettaa perjantaina puolilta päivin, jotta ehtii ajoissa mökille”.  

Vähemmän lomaa, enemmän työtä ja Suomi nousuun!  

Toisin sanoen ongelma olikin laiskat työntekijät ja kansallinen työn tekemisen löysä kulttuuri. Vähemmän lomaa, enemmän työtä ja Suomi nousuun!  

Kommentti oli vain yhden ihmisen mielipide, mutta se pysäytti miettimään. Onko meistä kadonnut myyttinen luterilainen työn eetos ja sitkeä puurtaminen, josta Suomi tunnetaan ja jolla kansakuntana noustiin köyhyydestä? Missä on se sama työetiikka, jonka joskus kuulee jopa synnyttäneen 1600-luvulla koko kapitalismin?

Mutta entä jos onkin niin, että juuri tämä vanha tarina työstä estää talouskasvua ja uuvuttaa meidät?

Esimerkiksi Terveystalon tuoreen tutkimuksen mukaan vain joka kymmenes suomalainen uskoo työelämän muuttuvan hyvään suuntaan. Neljä viidestä sanoo työn olevan entistä kuormittavampaa, ja vain kaksi prosenttia on täysin samaa mieltä siitä, että suomalainen työelämä on inhimillisesti tehokasta ja kestävää.  

Vain joka kymmenes suomalainen uskoo työelämän muuttuvan hyvään suuntaan.

Luterilainen ahkeruus on tositarina, ja sotien jälkeen tehty kova työ nähdään syystä kansakuntamme menestystarinan kulmakivenä. Sen vuoksi tästä menetyksestä voi olla houkuttelevaa hakea ratkaisua myös nykyiseen talousahdinkoon - toimihan se aikaisemminkin.  

Viime vuosituhannen vaihteen molemmin puolin vaikuttaneen kuuluisan sosiologin Max Weberin mukaan luterilaisen työetiikan hyveisiin ei kuitenkaan kuulu lainkaan niitä asioita, joita talouskasvu kaipaa. Siitä puuttuu yritteliäisyys, tehokkuus ja voiton maksimoinnin tavoittelu.  

Weberin mukaan luterilaisessa työn eetoksessa työtä tehdään kyllä ahkerasti mutta ilman iloa. Työ on askeesi, ja sitä pitää tehdä paljon, jotta emme hairahdu unelmoimaan turhuuksista.  

Sen vuoksi meidän pitäisi hylätä tarina työtä puurtavasta kansasta, jossa työn merkitys on itse työ. Sen tilalle pitäisi luoda uusi kansallinen tarina siitä, mitä työ meille omassa ajassamme tarkoittaa.  

Se olisi tarina, joka innostaa meidät näkemään mahdollisuuksia sekä suhtautumaan tulevaisuuteen ja sen haasteisiin uteliaasti ja joka rohkaisee unelmoimaan mökillä seuraavalla työviikolla saavutettavista upeista asioista.