MarkkinointiUutiset ilmoitti viime viikolla alkavansa käyttää tekoälyä apuna artikkelien kuvittamisessa.

Tekoäly on jo hyvän tovin ollut isosti pinnalla. Sen yhdistäminen journalismiin saa kuitenkin takaraivoon hakkaavan ajatuksen siitä, että olen tekemässä jotain perustavanlaatuisesti väärää. Kärsiikö journalismin uskottavuus?

Vaarana voi olla esimerkiksi se, että tekoäly tuo artikkelin kuvituskuvaan jotain sellaista, mitä promptin eli tekoälylle annetun komennon kirjoittaja ei ole siihen tarkoittanut. Näin itse asiassa hyvin usein onkin, ja toimittajan täytyy olla tarkkana sen suhteen, etteivät kuvassa olevat elementit tuo mukanaan tarkoituksettomia merkityksiä.

Toimittajan kuuluukin pelätä tekoälyn käyttöönottoa.

Toimittajan kuuluukin pelätä tekoälyn käyttöönottoa, sillä journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen ja kriittiseen tiedonvälitykseen. Journalistista päätösvaltaa ei saa antaa toimituksen ulkopuolelle – ei edes tekoälylle.

Mutta eihän tekoälyllä luotavan kuvan tarvitse olla ihan viimeisen päälle, vaan siinä on lupa olla myös sellaista, mitä ihminen ei kuvaan laittaisi. Tämä onkin hyvä huomioida kokeiluumme liittyen. On ihan okei, jos kuvassa olevalta hahmolta esimerkiksi kasvaa päälaelta kolmas käsi. Tarkoituksenamme nimittäin on, että tekoälykuvituksen käyttö on mahdollisimman läpinäkyvää.

Tai niin läpinäkyvää kuin se yleensä voi olla.

Yhden ongelman nimittäin voivat muodostaa immateriaalioikeudet. Tekoälyn kouluttamisessa on käytetty hyväksi jo olemassa olevia kuvia, mutta vaikutteita ympäristöstään ottavat toki ihmisgraafikotkin – ja ennen kaikkea nimenomaan koulutetut sellaiset – tiedostaen tai tiedostamatta.

Tulevaisuudessa lainsäädäntö ehkä linjaa asiaa jollain tavalla, mutta minun on vaikea nähdä suurta eroa siinä, koulutetaanko taidehistorialla ja eri tyylisuunnilla ihmistä vai tekoälyä. Tekoäly pystyy kyllä pyynnöstä jäljittelemään muun muassa eri taiteilijoiden omintakeista tyyliä, mihin liittyy ainakin omat moraaliset ongelmansa. Pitäisikö senkään olla kiellettyä, on tietysti asia erikseen, mutta ainakin journalistisessa mediassa tätä lienee syytä välttää.

Voihan olla niin, että MarkkinointiUutisissakin tulevaisuudessa poistetaan tekoälyn avulla tehtyjä kuvia vanhoista artikkeleista, pyydetään nöyrästi anteeksi ja sitä rataa. Sitä, millaiset immateriaalioikeudet meillä toimittajilla mahdollisesti voisi olla promptin kirjoittajan ominaisuudessa, ei kannata tässä kehityksen vaiheessa edes pohtia. Kokeilumme on täysin kertakäyttöistä – saa lainata, jos haluaa ja uskaltaa.

Tekoälyyn on aina liittynyt myös pelko työpaikkojen menettämisestä, eikä journalismi ole tästä kipuilusta irrallinen vyöhyke.

Tekoälyyn on aina liittynyt myös pelko työpaikkojen menettämisestä, eikä journalismi ole tästä kipuilusta irrallinen vyöhyke. On mielestäni selvää, että varmasti jo lähitulevaisuudessa esimerkiksi tiedotteiden pohjalta tehty nopea uutistyö hoituu lähes täysin tekoälyn voimin, ja toimittajaa tarvitaan korkeintaan moderoimaan tekoälyn tuotoksia. Se vähentää väistämättä myös tähän työhön tarvittavien toimittajien määrää ja irrottaa heitä ehkä muihin tehtäviin – kunnes tekoäly korvaa nekin.

Ja sitähän tekoälyllä laajemmassa mittakaavassa pitäisi tavoitella: että ihmiskunta voisi pienemmällä vaivalla tehdä enemmän. Kutsukaa minua scifi-romantikoksi, mutta pitkällä aikavälillä teknologian tulisi mahdollistaa se, ettei ole enää työtä – vain harrastuksia.

Tekoälyllä luotavat kuvat eivät koskaan tule korvaamaan aitoa uutiskuvaa (vaikka uutiskuvan ottamiseen ei välttämättä tulevaisuudessa ihmistä tarvittaisikaan). MarkkinointiUutisia julkaistaan kuitenkin pienen toimituksen voimin. Vaikka meillä on omaakin kuvitusta, käytämme jutuissa tyypillisesti kuvapankeista, tiedotteista ja haastateltavilta itseltään saatuja kuvia. Jokainen, joka on penkonut kuvapankkeja, on varmasti samaa mieltä siitä, että geneerisille kuvapankkikuville tekoäly voi olla täysin toimiva vaihtoehto – monessa tapauksissa jopa parempi, sillä homogeenisten valokuvamallien ei varsinaisesti voi sanoa edustavan kovinkaan moninaista kuvaa väestöstä.

Eihän tekoälykuvissa itsessään loppujen lopuksi hämmästytä juuri muu kuin se, että ne on luotu tekoälyllä. Tekoälyä voidaan ainakin hieman soveltaen lähestyä Marshall McLuhanin oivalluksella ”väline on viesti”. Oleellisempaa kuin tekoälyllä luotu sisältö on se, että se on luotu nimenomaan tekoälyllä.

Osaava ihmisgraafikko pystyy yleensä tekoälyä parempaan. Se voi tosin vaatia myös laittomia stimulantteja – sen verran ”luovia” tekoälyn tarjoilemat kuvat välillä ovat. Ja ainakin ihmistyö vaatii rutosti enemmän aikaa.