Työnantajat hyödyntävät työntekijöiden etsinnässä yhä useammin algoritmisia etsintä- ja suosittelutyökaluja.

Algoritmien kuratoima näkyvyys kuitenkin jakaa työnhakijoita voittajiin ja häviäjiin: osa saa kasautuvaa hyötyä algoritmien tuomasta näkyvyydestä, kun taas heikompaa näkyvyyttä nauttivat työnhakijat jäävät proaktiivisissa rekrytointiprosesseissa taka-alalle, arvioidaan Matti Laukkarisen Jyväskylän yliopistolle tekemässä väitöstutkimuksessa.

Laukkarisen väitöstutkimuksessa selvitettiin, kuinka työnantajat hyödyntävät henkilökohtaisia verkostoja ja sosiaalisen median alustoja potentiaalisten työnhakijoiden etsinnässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erityisesti sitä, kuinka some-alustojen algoritmiset kuratointijärjestelmät ohjaavat työnhakijoiden etsintää.

– Some-headhunting ei ole uusi ilmiö, mutta tutkimukseni perusteella väitän, että uusien teknologioiden myötä proaktiivinen työnhakijoiden etsintä yleistyy tulevaisuudessa. Muutos haastaa käsitystämme reilusta rekrytointiprosessista, Laukkarinen kommentoi tiedotteessa.

Kun rekrytoijat kohdistavat rekrytointimarkkinointia tietyntyyppisille työnhakijoille, ulkopuolelle jäävät työnhakijat eivät saa edes mahdollisuutta hakea työtä.

Tutkimuksessa arvioidaan, että myös rekrytoijien on vaikea arvioida algoritmien reiluutta, sillä Linkedinin kaltaiset alustajätit pitävät algoritmiensa toimintaperiaatteet salassa. Tämä antaa näille alustoille huomattavan vallan rekrytointiprosessiin.

– Vaikka tutkimukseni antaa tietoa työnhakijoiden somekäyttäytymisen merkityksestä, on vaikea tietää varmuudella, miten algoritmit lopulta arvottavat työnhakijoiden digitaalista jalanjälkeä, Laukkarinen toteaa.