Markkinointiviestintä voi helposti laittaa tekijänsä puntin tutisemaan. Siltä se ainakin vaikuttaa, kun katsoo ympärillämme vilisevää mainontaa. Pelon voi astia kauas, kun kaikki tuntuu nähdyltä, riskittömältä ja ennalta-arvattavalta. Mainostajat eivät uskalla erottautua kilpailijoistaan, varovat jokaista liikettään ja ovat huolissaan kääntäessään huomion itseensä.
Pelko on luonnollista, ja siksi usein parasta mainontaa palkittaessa juhlapuheet keskittyvätkin rohkeuden ylistämiseen. Mutta voisimmeko muuttaa näkökulmaamme ja ryhtyä pelkäämään joutumista mainonnan harmaaseen massaan.
Mitä jos tehottoman tasapaksu mainonta on se, mitä pitäisi pelätä?
Entä jos “ihan ok” laskettaisiinkin epäonnistumiseksi?
"Brändit muistuttavat liikaa toisiaan puhuessaan samoista asioista samoilla keinoilla."
On hälyttävää, että Kantarin mukaan vain 17 prosenttia mainoksista osataan yhdistää oikeisiin brändeihin. Se ei kuitenkaan ole ihme, sillä brändit muistuttavat liikaa toisiaan puhuessaan samoista asioista samoilla keinoilla.
Keskiverto ihminen kohtaa päivittäin yli viisi tuhatta mainosta, joista hyvällä tuurilla muistaa yhden. Yleensä ei sitäkään, sillä lähtökohtaisesti ketään ei kiinnosta brändisi ja mainoksesi. Ellet sitten tee siitä kiinnostavaa. Siksi markkinoinnin tulee haastaa totuttua.
Erottuakseen tuosta valtavasta viestien tulvasta brändit tarvitsevat luovuutta, joka herättää huomion ja jättää halutun jäljen. Luovuus on kykyä nähdä asiat eri lailla ja ennen kaikkea tahtoa luoda totutusta poikkeavaa.
Tehokkain mainonta onkin odottamatonta. Se on jotain, mitä ei arvaa kohtaavansa. Se nousee massasta, kiinnittää huomion ja palkitsee katsojansa. Tehokas mainonta jättää positiivisen jäljen, joka johtaa brändin kannalta positiiviseen toimintaan. Odottamaton toimii, koska se pysäyttää luokseen. Piristävä poikkeama päivittäisessä mainosmyrskyssä antaa brändeille sitä, mitä ne eniten tarvitsevat: paikan ajatuksissa.
Silloin kun itse on syvällä sisällä omassa tekemisessä, saattavat pienetkin vivahteet tuntua valtavilta eroavaisuuksilta.
Uskon että monesti tekijät itse kuvittelevat tekevänsä kovinkin erilaista ja erottuvaa mainontaa. Silloin kun itse on syvällä sisällä omassa tekemisessä, saattavat pienetkin vivahteet tuntua valtavilta eroavaisuuksilta. Kyseessä on kuitenkin harhaluulo. Mainonnan vastaanottaja ei noista vivahteista välitä. He tarkastelevat mainontaa hyvinkin pintapuolisesti ja yksinkertaisesti. Siksi on tärkeää välillä astua ulos omasta kuplasta ja pyrkiä näkemään asiat ulkopuolisen silmin.
Mainontaa kannattaakin suunnitella siitä lähtökohdasta, ettei se kiinnosta ketään. Kukaan ei odota, että mitäköhän ihanaa tämä brändi tällä kertaa minulle haluaa viestiä. Siksi hyvä tapa tarkastella omaa tekemistään onkin kysyä itseltään, kiinnittäisikö mainos oman huomioni, ellen olisi itse tehnyt sitä? Ja kuinka herkästi vaihtaisin kanavaa, kääntäisin sivua tai scrollaisin ohi kohdatessani mainoksen vapaa-ajallani?
On mainostajan kannalta positiivista, että tälläkin kolikolla on kääntöpuolensa. Sillä kun enemmistö tekee markkinointinsa tyhmästi, on fiksuilla vapaampi pelikenttä erottautumiselle.
Muiden ollessa ennalta-arvattavia on helpompaa löytää odottamattomat keinot menestykseen.
Saamme työmme usein kuulostamaan vaikeammalta kuin mitä se todellisuudessa on. Kalle Wallin sukeltaa savuverhon taa ja kirjoittaa siitä, miten pystymme markkinoinnissa parempaan yksinkertaisin keinoin. Jaossa on kokemuksia historiasta ja näkemyksiä tulevasta sekä oppeja niin meiltä kuin maailmalta.